Kevättä kohti

Uudesta Seelannista on sanottu, että täällä on kaikkialla muualla lämmintä paitsi ei talojen sisällä. Viime talvena tuota talojen kalseaa kylmyyttä oli hieman vaikea kuvitella. Asuimme tuolloin miltei uudessa kerrostalossa, joka oli ilmeisen hyvin eristetty rakennus, sillä meidän ei tarvinnut hankkia lainkaan lämpöpattereita. Täällä taloissa ei ole kiinteitä lämpöpattereita. Jokainen siis ostaa tarpeensa mukaan irtopattereita. Lokakuussa, kun muutimme Aucklandin keskustasta Kohimaramaan, jouduimme hankkimaan patterin ja lämpöpumpun, vaikka kevät oli pitkällä. Kauhuksemme huomasimme tuolloin, että uusi asuntomme oli nyt sitten sellainen perinteinen uusiseelantilainen tuulitunneli, eli asunnosta puuttui lämpöeristykset ja ulko-ovessa ja ikkunoissa oli sellaisia mukavia pikku rakosia, joista pääsi kylmyyden lisäksi myös kaikenkarvaiset pikku ötökät kotiimme vierailulle. Kesän ajan tuo merenrannan läheisyydessä oleva koti oli oikein mukava asua, mutta tällä hetkellä kun yölämpötilat käyvät lähellä nollaa, olemme enemmän kuin onnellisia tästä nykyisestä kodistamme.

Jokin aika sitten tänne säädettiin laki, jonka johdosta uusiin asuntoihin on tehtävä paremmat lämpöeristykset ja laitettava kaksikerrosikkunat. Monen uusiseelantilaisen kanssa asiasta jutelleena, yleinen mielipide tuntuu kuitenkin olevan, ettei moinen toimenpide olisi ollut välttämätön. Kun olen kysellyt, että eikö lämmittäminen huonosti eristetyissä taloissa ole kamalaa energian tuhlausta, niin useimmiten ihmiset ovat sitä mieltä, ettei lämmitys ole lainkaan tarpeellista. Todella monet paikalliset eivät siis lämmitä asuntojaan kylminäkään kausina. Päinvastoin ihmiset pitävät ikkunoita auki, yöt päivät. Jos ilmat viilenevät, päälle puetaan vaan enemmän vaatteita. Ihmiset saattavat siten olla toppatakit päällä myös sisätiloissa. Kun Vilholla oli nuhaa ja sitä ääneen pohdin paikallisessa neuvolassa, minua kehoitettiin aukaisemaan Vilhon huoneen ikkuna yöksi. Hieman on erilaista ohjeistusta kuin Suomessa.

Samalla kun ihmiset pukeutuvat ulkovaatteisiin sisällä, tuntuu että ne vaatteet unohdetaan sitten taas ulos lähtiessä. Erityisesti tuntuu siltä, että pienet lapset saavat juoksennella ulkosalla puolialastomana, vuoden ajasta ja lämpötiloista riippumatta. Miltei joka päivä näkee yleensä jonkun lapsen, joka kirmailee ulkona paljain varpain. Viime viikolla olimme tekemässä uloslähtöä erään paikallisen perheen kotoa. Ulkona oli kaunis auringonpaiste, mutta kylmä etelänavan tuuli, elohopea oli jossain hieman 10 asteen yläpuolella. Minä puin Vilholle tavallisten sisävaatteiden päälle lämpöisen haalarin, hatun, tumput ja villasukat. Ystäväni 3,5 vuotias tytär katseli pukemistani hämmästyneenä ja kysyi lopulta, että miksi minä puen Vilholle niin kamalasti vaatteita. Vieressä oleva tytön äiti kun puki omalle nelikuukautiselle pojalleen vain t-paidan, pitkähihaisen paidan, housut ja sukat. Meillä Vilho käyttää näin talviaikaan sisätiloissakin vielä tuon lisäksi sukkahousuja. Ulkona ollessamme minun tuli itsellenikin kylmä, kun katselin, miten pienen vauvan sätkytellessä jalkojaan paljas iho pilkoitti sukkien ja housujen välistä. Hyrrr!!! Täällä talvivaatteiden valikoimakin on melko onnetonta. Olemmekin ikikiitollisia, kun olemme saanet monet ihanat välikausihaalarit Suomesta. Nämä kokohaalarit ovatkin saaneet paljon ihmettelyä ja ihastelua.


a
Ja tässä teille hieman kuvia keskeltä talvea:





Tuntuu hassulta ajatella tätä vuodenaikaa talvena, kun ympärillä kukkivat niin monet puut ja pensaat. On täällä kuitenkin kukkien ja hedelmässä olevien sitruspuiden ohella myös lehdettömiä puita talven tuntua tuomassa.




Vilhon talveen on kuulunut kiinteiden ruokien maistelua ja hampaiden tekemistä. Uudet maut uppoavat pojalle suhteellisen hyvällä ruokahalulla ja hän kasvaa edelleen hurjaa vauhtia. 5kk-neuvolassa uudet mitat olivatkin 74cm ja 9.1kg.




Ensimmäinen hammas ilmestyi alaikeneen 5kk-päivänä. Sitä tehtiinkin usean kuolalitran verran ja useamman itkuisen yön ajan. Kaikki mitä eteen sattui, vietiin suuhun ikenien kutinaa ja kipua helpottamaan.



Vilhosta on kehittynyt jo oiva seuramies. Viikonpäivät kuluvat rattoisasti muita äitejä ja heidän lapsiaan tavatessa kahviloissa, puistoissa ja ihmisten kotona. Leikkikavereina on niin suomalaisia, muita eurooppalaisia, uusiseelantilaisia, intialaisia ja tavattiinpa me tuossa yksi päivä myös eräs maoriäiti kahden lapsensa kanssa. Muiden ihmisten ja erityisesti muiden lasten seuraaminen on Vilhosta hauskaa puuhaa. Isompien lasten leikkejä seuratessa Vilho yleensä höhöttelee kuin isompikin mies. "Hö-hö, hö-hö" vaan raikaa ja pienet kädet ja jalat vispaavat kamalaa vauhtia. Kaikenlaisten kummallisten vauvaölinöiden lisäksi Vilho on jo muutamien viikkojen ajan jokellellut erilaisia tavuja. Havahduimme tähän oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun leikkimatolta alkoi kuulua "ä-ti, ä-ti". Eihän tuo vielä ymmärrä, mitä suustaan päästelee, matkii vain meitä aikuisia kuin apina, mutta kyllä tuo tavupari silti meitä hymyilyttää kovin.

Tällaista tavallista, mutta oikein mukavaa eloa meille tänne kuuluu. Lähetämme näin blogin kautta paljon terveisiä ja isosti halauksia kaikille teille rakkaat ystävät.sinne Suomeen!



On aina ilo saada kuulumisianne kirjeitse tai sähköpostitse. Aina en kuitenkaan ehdi kovin nopeasti vastailemaan takaisin, kun miltei kaikkien kanssa yhteydenpito tapahtuu kirjoitellen, eikä siihen Vilhon tulon myötä ole enää niin paljoa aikaa. Olette kuitenkin usein mielessä ja lähettelen teille mielessäni paljon iloa ja aurinkoa. Tuota jälkimmäistä teillä on nyt viime päivinä siellä ollutkin. Nauttikaa kesästä ja kärpäsistä!