Huonoja uutisia!

Reilun kymmenen vuoden työhistoriassani minulla on vaan neljän vuoden ajan ollut työpaikka, joka on sijainniltaan ollut sellainen. että olen tarvinnut työmatkaan autoa. Vuonna 2003 Pispalasta asuntoa ostaessa ja myös pari vuotta myöhemmin Pyynikille muuttaessamme yhtenä tärkeänä kriteetinä asuinpaikan valinnalle oli viihtyisän asuinalueen ohessa se, että keskustaan pääsee kävellen tai ainakin polkupyörällä. Nykyisestä asunnostamme matkaa työpaikalleni tulee noin kymmenen kilometriä. Muutamia kertoja olen polkupyöräillyt töihin ja aina toisinaan, kun Milla tarvitsee autoa kuljen töihin bussilla, mutta useimmiten kuitenkin autolla. Kun varhain lähtee liikkeelle, työmatkaan ei mene kuin parikymmentä minuuttia, mutta toisinaan kun on hieman enemmän ruuhkaa, työmatkaan kuluu reilusti yli puoli tuntia. Töihin nopeasti pyöräilemään tottuneena puoli tuntia tuntuu yksinkertaisesti liian pitkältä ajalta - etenkin kun auton ratissa joutuu katselemaan muita uusiseelantilaisia autoilijoita, joista Milla tässä aiemmin kertoikin. Yksi asia mikä on varma, on se, että seuraava pitempiaikainen asuinpaikkamme tulee olemaan lähellä työtäni tai vaihtoehtoisesti työ tulee olemaan lähellä kotiani. Toivottavasti näin olisi meillä molemmilla!

Hetki ennen maailmalle lähtöä aloin kuunnella ja katsella Suomesta käsin uusiseelantilaisia radion ja TV:n uutislähetyksiä. Eksoottisen matkakohteemme uutisten seuranta vaikutti tuolloin mielenkiintoiselta. Täällä tylsiä työmatkojani ajellessani jaksoin ehkä ensimmäisen puolen vuoden ajan kuunnella radion uutislähetyksiä, kunnes uutisten omituinen kaupallisuus alkoi käydä hermoille ja tyydyin mieluummin kuuntelemaan musiikkia. Suomen YLEn uutisia alkoi tulla ikävä. Täällä ei ole yleisradioyhtiötä vaan kaikki radio- ja TV kanavat ovat kaupallisia ja mainosrahoitteisia. Isoimman paikalliskanavan illan TV uutislähetys kestää tunnin, josta yli puolet kuluu mainoskatkoihin. Radiolähetyksissä mainonta on joillain kanavista vieläkin näkyvämmässä ja keskeisemmässä osassa, kun mainoksia luetaan uutisten seassa ikään kuin uutisina : "tekemiemme tutkimusten mukaan uusiseelantilaiset saavat päivittäiset ruokatarpeet edullisimmin Pak N' Savesta" - lukee uutisankkuri. Ainakin osalla radiokanavista uutislähetykset tuntuvat olevan jonkun ruokakauppaketjun, jonkun pankin ja jonkun vakuutusyhtiön sponsoroimia. Mitä enemmän tätä kuuntelee, sitä enemmän koko uutislähetyksen uskottavuus alkaa kärsiä ja sormeni helposti ajautuu radion virtanapille. Omat ajatuksenikin ovat usein viihdyttävämpiä kuin sponsoroidut uutiset.

Yleisradion olemassaoloa on alkanut täällä asustellessa arvostamaan entistä enemmän ja nykyään lähes ainoa uutislähteemme onkin suomenkielisten nettisivustojen lisäksi areenan kautta katsotut YLEn uutiset. YLEn uuden toimitusjohtaja Lauri Kivisen kätyrinä sanonkin että maksakaa siis ne TV-lupanne - tai katson pahalla silmällä kun seuraavan kerran nähdään!

**************************

Uudessa Seelannissa talvi alkaa pikkuhiljaa olla ohi ja parin kuukauden kuluttua pitäisi olla jo lämmintä. Menneenä viikonloppuna oli pilvistä ja sateista ja siitä syystä lämpötilatkin olivat hieman keskimääräistä korkeammat kun lauantain maksimilämpö oli peräti 18 astetta. Samalla tavalla kuin Suomen talvessa täällä on aina hieman kylmempää kun taivas on pilvetön ja pilvisellä säällä lämpötila hieman nousee. Tästä syystä emme viikonloppuna tehneet muuta kuin laiskottelimme kotona ja kävimme jälleen kerran uimassa.

Kuten jo aiemmin mainittu, Vilhon ruokahalut ovat osoittautuneet isänsä lailla erinomaisiksi ja lähes kaikki tarjottu ruoka kelpaa hyvin. Tässä pikku apukokki isomman kokin kanssa paloittelemassa hedelmiä Vilhon jälkiruoaksi tarjottavaan hedelmäsoseeseen:



Liikkeelle Vilho ei varsinaisesti ole vielä lähtenyt, vaikkakin oman akselinsa ympäri lattialla pyörii hyvin. Kun vuoronperään kääntyy eri suuntiin, voi puolittain vahingossa luovia itseään eteenpäin, mutta tähän asti päämäärätietoisesti eteenpäin ei olla vielä onnistuttu räpiköimään. Itseasiassa päin vastoin : usein lelua tavoitellessaan Vilholle käy niin onnettomasti että hän pakittaa sätkiessään vain kauemmas lelusta. Tässä Vilho on kuitenkin onnistunut tavalla tai toisella pääsemään lattialle itsestään parin metrin päähän hetkellisesti lasketun riisiä sisältäneen muovikipon luo. Namnam!


Hallitsemattoman liikkumisen tekee huvittavaksi se, että aina kun Vilhoa ei katso, hän tuntuu onnistuvat liikkeissään hyvin. Viikko sitten nostin seinälle pienellä nastalla kiinnitettyä kuvaa korkeammalle arvioiden silmämääräisesti, ettei Vilholla ole mahdollisuutta ylettyä siihen korkeuteen. Hetki kuvan seinälle asetettuani päätimme lähteä kauppaan ja ryhdyimme pukemaan ulkovaatteita ylle. Siinä takkia päälle pukiessa Vilho oli päässyt käsiksi korkealla seinällä olleeseen kuvaan ja repinyt sen kappaleiksi! Tästä seinään kiinnitetty nasta ja Vilhon saalis näkyy:


Vilhon päivät sujuu leppoisasti kotosalla liikumaan ja syömään opetellessa, tässä sängyn päällä huilailemassa uuden mustekala-kaverinsa kanssa: