Lähikylien tiet olivat suljettuna suurien vesimassojen vuoksi. Me hoitelimme pientä potilastamme hotellihuoneessa. Onneksi kelit ja poika paranivat, joten olemme päässet myös tutustumaan Koh Samuin saareen.
Moni ihminen on rakastunut Thaimaahan. Itse en ole vastaavaa rakastumista kokenut, en myöskään Indonesian, enkä Malesian suhteen. Ehkä tilanteeseen vaikuttaa lomamme lähtökohta, tämä kun on vain välipysähdys ennen kotiinpaluuta. Kyllä täällä silti mukavaa on ollut.
On ollut hauska syödä paikallisia ruokia. Vilhokin on saanut syödä purkkiruokansa tyylikkäästi ravintolassa.
Yleensä viihdykkeeksi riittää ravintolan muut asiakkaat ja tarjoilijat. Nyt poika jo selvästi nauttii paikallisten ihmisten lirkuttelusta, mutta edelleenkään hän ei pidä siitä, jos ihmiset yrittävät ottaa häntä syliin.
Muutaman päivän ajan meillä oli auto vuokralla. Ihastelimme kookospalmu-, kylä-, ja rantamaisemia.
Kävimme myös vilvoittelemassa varpaitamme vesiputouksella.
Muistan kuinka 2007 olimme innoissamme, kun saimme Espanjassa pulikoida vesiputouksessa. Koska Uudessa Seelannissa näimme niin monta vesiputousta, eivät ne enää samalla tavalla sykähdytä. Vesiputouksen läheisyyteen oli perustettu erilaisia turisteille suunnattuja viihdykkeitä. Sai ratsastaa elefanteilla, kuvauttaa itseään tiikerinpoikasen kanssa, ihailla krokotiilejä ja apinoiden show’ta. Kyltissä mainostettiin aitoja Koh Samulaisia elämyksiä. Mielestäni oli kyllä kivempi katsella Balilla vapaudessa elävien apinoiden touhuja etäämmältä kuin katsoa turisteille rakennettua esitystä, jossa apinat ovat puettu hassunkurisiin vaatteisiin ja sitten esityksen jälkeen kaulaan laitetaan kettinki. Thaimaahan, käsittääkseni maan pohjoisosiin, toki kuuluvat elefantit, nuo luomakunnan älykkäät eläimet, joiden muisti on niin erinomainen, että saattavat muistaa vuosikymmenien takaa ihmisiä ja eläimiä, eläinlaji joka vapaudessa saattaa vaellella käsittämättömän pitkiä matkoja. En siis omalla toiminnallani halua rahoittaa sitä, että kyseisiä eläimiä pidetään vankeudessa, jossa heidän elinpiiriinsä kutistetaan muutaman kilometrin päiväkävelyyn turistit kyydissä keikkuen.
Siinä missä eläimet on alistettu viihdykkeiksi turisteille, tekevät sitä samaa myös paikalliset naiset, vai pitäisikö paremminkin puhua köyhempien lähimaiden nuorista tytöistä. Vaikka Koh Samui ei käsittääkseni ole Thaimaan pahin ilotyttökeskittymä, on täälläkin rakkaus avoimesti tarjolla. Baaritiskeillä notkuu heti käyttövalmiita naisia, jotka huonolla englannin kielellään markkinoivat palveluitaan. Ja kauppa käy, sillä katukuvassa vilisee yllättävän paljon useimmiten keski-ikäisiä tai vanhempia länsimaalaisia miehiä nuorten thaityttöjen kanssa. Itseänikin nuo naiset kiinnostavat. Tuumin, että olisi mielenkiintoista jutella näiden naisten kanssa. Kuulla heidän taustoistaan, unelmistaan ja peloistaan. Valitettavasti heidän englannin kielen taitonsa taitaa jäädä vain lupaukseen pitkästä villistä yöstä.
Hotellimme sijaitsee kahden kylän, Lamain ja Chewangin välissä. Molemmat paikat ovat pitkälle turistikeskittymiä. Thaimaalainen kaupustelu ei kuitenkaan ole ollut mitenkään kovin ärsyttävää, perääsi kyllä huudellaan lupaukset halvasta hieronnasta ja taksikyydistä, mutta perääsi ei fyysisesti takerruta. Silti täkäläinen aksentti, jossa vokaaleita venytetään ja vingutetaan alkaa jo vähitellen ärsyttämään.
Itse hotellimme sijaitsee jyrkällä rinteellä, josta avautuvat kauniit maisemat.
Ranta on kallioinen, mutta josta kuitenkin pääsee uimaan tyynellä säällä.
Eilen kävimmekin Vilhon päiväuniaikaan snorklailemassa. Markku näki toivomansa hain, oikein kaksin kappalein.
Yhtenä päivänä oleilimme Chawengin hiekkarannalla, joka oli iloksemme mukavan rauhallinen. Vilho nautti rantavedessä konttailusta, eikä tuntunut pelkäävän pieniä aaltoja lainkaan.
Vilholla on myös oma pieni uimarengas, jolla on kiva polskutella aallokossa.
Nyt alamme vähitellen valmistautua Suomeen paluuseen. On jännää saapua keskelle kylmintä talvea, kun viimeisten kahden vuoden ajan olemme oleilleet pelkästään plussan puolella.
Onpas teidän poika kasvanut nopeasti! Tosi söpö lapsi! Ihania kuvia ja maisemat näyttävät hyvältä, varsinkin kun Suomessa oli joulun aikaan keskimäärin -28 astetta!
VastaaPoistaTervetuloa Suomeen! Leppoisaa muuttoa!
Olette palanneet jo aikoja sitten takaisin Suomeen, toivon mukaan ilman suurempia kommelluksia. Nyt kuitenkin vasta saan itseni kirjoittamaan kiitokset mahtavasta blogista, jota seurasin tiiviisti alusta loppuun asti. Kerran vain aiemmin kommentoin, mutta silti loppukiitokset ovat paikallaan. Eli kiitos mukavista lukuhetkistä!
VastaaPoistaToivottavasti elämänne Suomessa on lähtenyt hyvin liikkeelle ja kotiutuminen suomalaiseen elämään on sujunut hyvin. Kaikkea hyvää elämäänne.
-M-