Kuin Antti Rokka

Kesä on täällä! Kesäkesäkesäkesä! Edellinen viettämämme kesä oli meille molemmille ylivoimaisesti pisin ja aurinkoisin kesä koskaan ja nyt elättelemme toiveita että myös tuleva kesä olisi yhtä hieno. Toivon kesän olevan aurinkoinen paitsi säidensä, niin myös elämäämme tammikuussa tulevan muutoksen seurauksena.

Maanantaina oli paikallinen vapunpäivä, labour day, ja kyseinen vappu oli ehkäpä rauhallisin mitä viimeiseen 15 vuoteen olen viettänyt. Kävimme uimahallissa polskimassa ja siinä se ohjelma. Labour day on täällä jokseenkin erilainen juhla kuin vappu suomessa, joten muutkaan paikallisen työväestön edustajat eivät innostaneet minua kylille serpentiininpätkä korvan takana skumppaa hörppimään.

Vappua edeltänyt lauantai oli kaunis, aurinkoinen ja kesäinen päivä jolloin kiertelimme kävellen tutustumassa lähialueisiin. Aurinkoinen päivä alkoi aurinkoisella aamiaisella pienen kotimme edustalla. Tässä se uuden kotimme ovelta ja hieman olohuoneen ikkunoistakin avautuva paljon mainostettu merinäköala!

Edelliseen asuntoon verrattuna meri näkyy vallan upeasti. Edelliseen kotiimme merta ei näkynyt kuin satamarakennusten ikkunoiden lävitse, mutta nyt näkyy jo tuollainen pieni kapea kaistale. Tässä taas pieni kotitalomme kadulta päin, oma asuntomme on talon keskellä ja sisäänkäynti on tuossa keskellä näkyvän parvekkeen kautta. Kuvassa myös hieno punainen kukkakauppias-automme.


Toinen naapuriasunnoista on vielä toistaiseksi tyhjänä, toisella puolella taas asustelee harmaantunut mummeli jonka ohi ei koskaan pääse vaihtamatta paria sanaa. Oikein kun asiaa miettii, parin viikon tuttavuuden jälkeen taidan tietää tuosta mummosta selvästi enemmän kuin useimmista entisistä naapureistani suomessa; uskontoasiat, entiset miehet, mieltä ärsyttävät naapuruston häiriköt, suosikkikukat ja kaikkien naapuruston asukkaiden taustat on tullut kuunneltua. Myös vastavuoroisesti koko naapurusto tietää ilmeisesti jo meistä kaiken, vaikka itse emme naapurin mummon lisäksi oikein ketään ole tavanneetkaan.

Hieman yllättävää kyllä, vielä on jäänyt epäselväksi miksi talossa lukee isolla Jewel Court, yhtään jalokiviä kun ei tältä jalokivipihalta ole löytynyt, ei edes talon alta. Sunnuntaina talon alusta tuli tutkittua kun asensin televisiota varten antennikaapelia ja sen tehdäkseni jouduin ryömimään talon alla ahtaissa pimeissä sokkeloissa. Milla kauhisteli, koska talon alusta oli täynnä hämähäkin seittejä, osan matkasta jouduin kulkemaan ryömimällä ja tiilirakenteisessa talossa tiiliseinät oli muurattu maahan asti. Päästäkseni olohuoneemme alapuolelle, piti minun ryömiä naapurin mummon asunnon ali ja löytää tie pimeissä sokkeloissa. Maha ja kädet tuli raavittua pienille naarmuille, kun muutamaan kertaan jouduin ryömimään läpi ahtaista rei'istä, joista Milla ei ison mahansa kanssa edes mahtuisi. Tulipa tehtyä ja nyt näkyy telkkari.

Kuten ensimmäisestä kuvasta voi havaita, uusi kotimme sijaitsee rannan välittömässä läheisyydessä. Tässä kuva naapurirannalta meidän kotirannallemme päin.


Ja tässä taas meidän kotirantamme viime lauantailta. Vielä toistaiseksi meriveden lämpö ei ole varmaankaan kuin noin 15 astetta, joten rannalla ei aurinkoisesta päivästä huolimatta hirveästi väkeä ollut. Lämpiminä kesäpäivinä voi kuitenkin täällä olla ihmisiä varmaankin ihan tungokseksi asti.


Lauantaina oli liikkeellä meidän lisäksemme myös useita Hare Krishna seurueita jakamassa mainoksiaan ja värväämässä uusia hinduja. Emme liittyneet, mutta valokuvasimme. Tässä St Heliersin Hare Krishna-seurue rantakivillä mantraansa laulamassa

Alue, jossa kotimme on, sijaitsee Aucklandin keskustan itäpuolella ja keskustaan matkaa kotioveltamme tulee noin 10km rantatietä pitkin. Siihen nähden, että alue on vain 10km päässä 1,5 miljoonan asukkaan kaupungin ydinkeskustasta, on täällä todella rauhallista ja hiljaista. Öisin ei juuri muita ääniä kuulu kuin talon takana tuulessa kohisevat puiden ja palmujen lehdet sekä kattoon ropiseva sade. Täällä vesisateella nukkuessani tunnen olevani mökillämme Petäjävedellä, nukkumassa saunakamarissa. Siellä vesisade ropisee kattopelteihin samalla tavalla, järven liplatus täältä kuitenkin puuttuu.

Tässä kuvassa vasemmalta oikealle St Heliersin, Kohimaraman ja Mission Bayn rannat. Meidän kotimme siis tuolla keskimmäisellä rannalla. Mission Bayn takana näkyy korkeimpia keskustan taloja sekä Sky Tower. Kuva on otettu St. Heliersin mäkien päältä ja kuvan ottopaikan vieressä sijaitsee Ladies Bayn nudistiranta, jonne siis onneksi on lyhyt matka jos luvallinen viuhahtelu alkaa kesähelteillä kiinnostaa. On yllättävä yhteensattuma että kokolailla vastaavanlaisen etäisyyden päässä Sydneyn keskustasta sijaitsi paikallinen nudistiranta, jonka nimi oli myös Ladies Bay ja myös maisemat sieltä olivat melko tavalla vastaavat. Molemmilla rannoilla ei nimestä huolimatta montakaan leidiä näkynyt, vanhempia miehiä vaan kelteisillään. Harmi. Ehkäpä nudistirannan käyttäjät ovatkin yrittäneet antaa rannalle nimen ovelasti, jotta rannalle saataisiin myös naisia?


Tällä viikolla töissä radiota kuunnellessa, radiokanavan juontajat päättivät kysellä nuorisolta hävettäviä asioita joita heidän vanhempansa tekevät. Yksi soittaja oli etelä saarelta kotoisin oleva poika, joka kertoi että kaikki hänen kaverinsa tietävät, kuinka hänen vanhempansa viettävät aurinkoiset päivät Ashburtonin kylän lähellä olevalla nudistirannalla. Rannan nimen poika myös mainitsi ja se kuullosti jotenkin omituisen tutulta - Ladies Bay. Lieneekö sattumaa?

*************************

Pispala on Tampereen kaunein, mukavin, viihtyisin ja idyllisin kaupunginosa, kuten kaikki tietävät. Tai jos ei tiennyt niin nytpä se tuli kerrottua. Jos Tampereelta pitäisi valita kaupunginosia missä haluaisin asua niin listan kärkipäässä olisivat Pispala, Tahmela, Pyynikki ja Käpylä. Mukavia ja idyllisiä asuinalueita, joissa on rakennuksia minun makuuni. Onneksi myös Millan. Vuosina 2004-2006 asustelimme Pispalanharjun rinteessä, Kannaksenkadulla. Sivumainintana sanottakoon, että seitsemän asunnon talo oli jossain vanhoissa Tampereen kaupungin papereissa merkitty maatilaksi. Olin siis vanhan maatilan 1/7 osaomistaja, "pientilallinen Kannaksenkadulta" kuten itse itseäni tituleerasin.
Vähän niin kuin Antti Rokka siis, hänhän oli Väinö Linnan eräässä kirjassa pientilallinen kannakselta. Muuten en Rokkaan tunne samaistuvani, korkeintaan vähän luonteeltani, mutta pientilallinen kuitenkin.

Pispalassa kanssamme samassa taloyhtiössä asui myös suunnilleen ikäiseni, tuleva K-Kauppias joka odotteli sopivan liiketilan vapautumista itselleen. Noin seitsemän tuhannen asukkaan Pispalassa sijaitsee edelleen kaksi liikettä; ruokakauppa ja pubi. Rinteen päällä Pispalan Valtatien varrella muutama ravintola ja kioski, mutta niitä ei lasketa. Naapurin innokas nuori kauppias kertoi, että Pispala olisi hänelle mieluisin sijainti, mutta toista ruokakauppaa alueelle ei voi perustaa, koska edelliseenkään en tahdo asiakkaita riittää. Suomalainen kun nykyään ajaa mieluummin autolla Prismaan. Pienemmille ruokakaupoille ja liikkeille ei oikein riitä kysyntää kun Suomalainen asioi mieluummin isossa marketissa.
En tiedä mistä ihmeestä se voi olla kiinni, mutta tuntuu siltä, että kun Suomesta mihin tahansa toisaalle lähtee, löytyy pienempiä kauppoja ja erilaisia palvelualan yrittäjiä ihan eri tavalla. Kotimme sijaitsee Kohimaramassa, joka on pieni, arviolta parin tuhannen asukkaan asuinalue. Vieressä sijaitsee toisella puolella siis Mission Bay ja toisella puolella St Heliers, jotka eivät juuri suurempia ole. Meidän lähikortteleistamme löytyy pari kahvilaa, pari ravintolaa, leipomo, hedelmäpuoti, pieni ruokakauppa, kampaamo, kioski ja sen sellaista. St. Heliersissä on leipomoja ainakin neljä, kahviloita ja ravintoloita vähintään kymmenen, pieni "ostoskeskus", kirjasto, kaksi kirjakauppaa, rautakauppa, liha- ja hedelmäpuoti ynnä muuta. Tässä yksi rantakahviloista, jonka nimi kuullostaa melko suomalaiselta.

ja tässä taas liikkeitä St. Heliers Bay Roadilta.


Palveluita ja tarjontaa on siis reilusti, mutta alue on kuitenkin varmasti asukasluvultaan pienempi kuin aiemmin mainittu Pispala. On jotenkin hankala keksiä syitä jotka johtaa siihen, että Suomesta kaikki pienemmät liikkeet vähitellen katoavat. Ihmiset yksinkertaisesti asioivat mielummin isoissa marketeissa ja tavarataloissa, joista kaiken saa yhden katon alta. Kaiken, paitsi ehkä asiantuntevan palvelun. Täälläkin kyllä löytyy muutaman kilometrin päästä pari isoa markettia, mutta se ei silti ole ainakaan vielä vähentänyt pienempien liikkeiden määrää. Ehkä suomalaisten halu asioida isoissa marketeissa johtuu siitä, että puolet vuodesta sää on ihan p&¤!a, räntää sataa ja joka suunnasta tuulee. Silloin on yksinkertaisesti mukavampi asioida siellä Prismassa niin ostoksia ei tarvitse tehdä useammassa eri paikassa. Kyllä täälläkin talvella voi melko viileää olla ja vettäkin sataa, joten eipä tuokaan asiaa kokonaan selitä. Kohimaraman lähikaupassa pari viikkoa sitten asioidessani katselin ohikulkiessani pientä kahvilaa ja ihmettelin, miten niin pieni kahvila voi näin syrjäisessä paikassa menestyä. Viikonloppuna aurinkoisella säällä kahvilan ohi kulkiessamme, oli pöydät kuitenkin täynnä ihmisiä. Täällä ulkona syöminen on yleistä ja ihmiset näyttävät toisinaan syövän aamupalansakin kahviloissa.

Viikonloppuna kävimme jälleen kerran myös Mt Edenin päällä, koska olin toiveikas että Mt. Edenin citylehmät ja -lampaat olisivat palanneet laitumilleen. Vielä oli kuitenkin rinteet tyhjinä enkä saanut kuvaa citylampaasta. Kraateri näytti samalta kuin viimeksikin. Tästä kuvasta jotain mittakaavaa voi saada siitä, että nuo neljä pientä valkoista pistettä on kraaterin pohjalle kiivenneitä lapsia.