California Dreamin'

Auringon noustessa yhä aikaisemmin ja aikaisemmin Aucklandin taivaalle ja pysyessä päivä päivältä pidempään kierroksellaan, on tullut ihan kesäinen olo ja mieleen myös pienimuotoiset ja vähän isommatkin lomasuunnitelmat. Lomasuunnitelmiani tehdessä hyräilen mielessäni kesäistä musiikkia, eilisen päivän ajan listaykkönen oli The Mamas and The Papas.

Tokaluokalla, kun hain musiikkiluokalle, menestyin laulukokeessa ja hyvin yksinkertaisessa säveltapailussa mainiosti ja sain paikan. Joskus vuosia myöhemmin jo ala-asteelta päästyäni, entistä musiikinopettajaa nähdessäni hän totesi jotain tyyliin : "kyllä susta oli kovat odotukset kun paperilla vaikutit niin hyvältä ja haussakin sait toiseksi parhaat pisteet kaikista hakijoista Nokialta. Siinä mielessä olit kyllä iso pettymys, et musiikillisesti mutta melkein kaikilla muilla osa-alueilla". Koulussa en mikään ahkera oppilas ollut ja huomio oli aina jossain muualla kuin opetuksessa. Siksipä jälkikäteen koulunkäyntiäni muistellessa jotenkin kyllä ymmärrän, miksi Heikki Kuusniemi niin ajatteli.

Yläasteelle siirtyessä musiikinopettaja vaihtui ja musiikin tunnit muuttuivat kertaheitolla pari astetta mukavammaksi. Seiskaluokalla tunnit olivat ihan OK, mutta kasiluokalle siirryttäessä vaihtui opettaja jälleen kerran jolloin musiikintunneista tuli todella mukavia. Opettaja itse kuunteli Led Zeppeliniä, Deep Purplea ja sen sellaista. Black Dogia ei musiikintunnilla lauleltu, mutta kaikennäköistä muuta 60- 70-luku rockia kuitenkin. California Dreamin' on yksi hyvin mieleen jääneistä musiikinopettaja Katrin suosikeista ja sitä koko eilisen päivän hyräilin.

Muutamia viikkoja sitten näin Heraldissa mainoksen Air New Zealandin lennoista ja sen innoittamana töissä tarkistelin lentojen hintoja eri kohteisiin. Silloin Auckland-Honolulu-Los Angeles-San Francisco kierroksen lentoja myytiin todella halvalla ja siitä innostuneena käynnistin alustavat lomasuunnitelmat talvilomalle 2010. Vielä on toki sangen epävarmaa pystymmekö mihinkään kesä-syyskuu välillä lähtemään, suunnitelmia kun paljon ohjaa tulossa oleva uusi perheenjäsenemme. Eikä sitä myöskään tiedä, onko tammikuun jälkeen intoa enää matkustelua suunnitella, huomio saattaa silloin olla jossain ihan toisaalla. On siis erittäin mahdollista, että missään parin päivän automatkaa pidemmällä emme tule lomailemaan, mutta ainahan sitä voi suunnitella. Eilen kävimme St. Heliersin kirjastosta hakemassa läjän USAn matkailuopuksia ja vietimme iltapäivän St. Heliersin rannalle kirjoja lukiessa ja päiväunia nukkuessa. California Dreamin' at St. Heliers Beach:


Ilma on ajoittain vielä varsin viileä kylmästä etelätuulesta johtuen, mutta auringon paistaessa rannalla tuli kyllä hiki.

Tänä viikonloppuna keskustan vieressä Parnellissa järjestetään Festival of Roses jossa vietimme lauantai-illan. Kukkia, musiikkia ja elokuvia. Lauantai-iltaan valmistautuessamme Millan sisko soitti ja Milla säntäsi suoraa suihkusta tietokoneen ääreen juttelemaan. Olohuoneestamme on isot ikkunat suoraa kadulle ja vasta kesken puhelun muistimme Halloweenin, kun joukko asuihinsa verhoutuneita trick or treateria katseli kadulta kotiamme arvioiden, voisiko täältä saada karkkia. Sälekaihtimet ehdittiin sulkea, eikä lapset kokeneet järkytystä nähdessään puolialastonta isomahaista suomalaista. Karkit jäi antamatta ja kepposetkin kokematta, kun olimme koko Halloweenin unohtaneet. Karkit oli siksi jäänyt ostamatta ja olimme myös juuri lähdössä elokuviin, joten enää ei ollut aikaa pelastaa tilannetta.

Tässä kukkia Parnellin ruusupuutarhalta


Elokuvateatterina toimi iso nurmikenttä Parnellissa. Elokuvan alkuajaksi oli määritelty auringon laskeutuminen, joten hetken jouduimme illan hämärtymistä nurmikolla odottelemaan. Tässä Milla valkokankaan edessä, vaatettautuneena miesten XXL kokoiseen villapaitaan. Yöt ovat vielä sangen kylmiä, ja moni elokuvan katselija oli tullut nurmirinteeseen makuupussin ja isojen eväiden kanssa. Meillä ei juuri eväitä ollut, mutta lämpimät vaatteet olimme sentään varanneet kylmenevää iltaa varten.


Illan elokuvana esitettiin ranskalaisohjaaja Olivier Dahanin elokuva La Vie en Rose joka on kertomus Edith Piafin elämästä. Elokuva oli mielenkiintoinen ja tunnelma täysikuun alla elokuvaa seuratessa mainio.