Merkintöjä elämästä maapallon toisella puolella: Pot-pot-pot-pot-potkut sain!

Niin kuin tuosta Millan edellisen tekstin lopusta käy ilmi, viime torstai oli sangen kummallinen työpäivä. Brian ja Code olivat saapuneet suuren meren takaa toimistollemme ja kävivät neuvotteluja Aucklandin toimiston johtajien kanssa. Lopulta neuvottelupöytään pääsin myös minä. Viesti Brianilta oli varsin lyhytsanainen : puolet toimiston työntekijöistä irtisanotaan heti ja vain erään firman kannalta tärkeän projektin työntekijät jäävät toistaiseksi töitä jatkamaan. En tiedä oliko reaktioni yllätys neuvottelupöydän toisella puolella istuneille Brianille ja Dirkille, mutta pienen hetken jälkeen hymyilin ja totesin "vai niin, hyvä!"

Suunnitelmissanihan oli jokatapauksessa irtisanoutua viimeistään parin kuukauden kuluttua, joten kohtaloni ei sinänsä kuullostanut kovin surulliselta. Enemmän harmittaa toimiston muiden työntekijöiden puolesta. Viimeiset palkkani, lomarahat sekä irtisanomisesta maksettava hyvitys maksettiin tilillemme heti perjantaina ja siitä eteenpäin olen siis ollut vapaa velvoitteista Zephyr Technologya kohtaan. Eilen oli hyvin aikaa katsastaa auto, teippailla ikkunoihin "myydään" lappuja ja käydä neuvotteluja sähköpostitse lakimiesten kanssa varmistellen olisiko Brianilta mahdollista vielä oikeusteitse vaatia lisää rahaa. Siihen leikkiin en taida kuitenkaan ryhtyä, koska maksettu irtisanomiskorvaus on meidän tilanteemme huomioiden ihan kohtuullinen.

Patteson Avenuen Tauno Palona olen muutaman päivän ajan lauleskellut "potpotpotpotpotkut sain" ja pohdiskellut että mitä sitä nyt tekisimme. Suunnitelmissamme oli siis suunnata jouluksi eteläsaarelle ja tammikuun lopulla Melbournen kautta Denpasariin, viettää viikko Balilla sitten muutamia päiviä Kuala Lumpurissa ja sitten helmikuun alkupäivinä suomeen. Nyt suunnitelmiin saattaa olla tulossa muutosta. Tarkennusta tilanteeseen saatamme saada huomenna, kun käyn iltapäivällä Parnellissa neuvottelemassa Healtsoft nimisen yrityksen kanssa mahdollisesta muutaman kuukauden mittaisesta projektista jonka heille suorittaisin. HealthSoftin lisäksi olen ollut yhteydessä muutamaan muuhun yritykseen. Mikäli lähipäivien neuvottelut eivät tuota tulosta, yritämme lähteä eteläsaarelle seikkailemaan mahdollisesti jo parin viikon kuluttua.

Zephyr Technologylla vietetyt reilut puolitoista vuotta oli kaikenkaikkiaan kerrassaan mainiota aikaa, enkä irtisanomisesta huolimattakaan kanna suurta kaunaa Briania kohtaan. Kehittämämme järjestelmän yhtenä tärkeimpänä asiakkaana ollut USAn armeija saneli suurelta osin myös Zephyrin toimintaa. Puoli vuotta sitten meillä oli toimistollamme kymmenkunta armeijan radiota, joiden kappalehinnaksi minulle ilmoitettiin noin 50.000 USD. Ranskalaisen ohjelmistoprofeetta Remyn käsittelyssä yksi radioista saatiin tuhottua ja siitä raportoitiin radioiden omistajalle. Herra iso herra Yhdysvaltain päässä rykäisi aamukahvinsa väärään kurkkuun asiasta kuultuaan. Radioiden käsittelystä ja liikuttelusta on tarkat ohjeet : niitä saa käsitellä vain validoidut Yhdysvaltain kansalaiset eikä radioita saa ilman erikseen haettua lupaa kuljettaa pois Yhdysvaltojen maaperältä. Tieto tarkoista säädöksistä oli jossain vaiheessa päässyt joltain henkilöltä unohtumaan ja sen seurauksena kävi niin kuin kävi. Kun tällaisiin ongelmiin lisätään se, että aikaero Auckland ja Annapolis'n päätoimipaikkan välillä on 17 tuntia, ei kommunikointi tuotekehityksen ja pääkonttorin välilla aina ollut mutkatonta. Esimerkiksi Aucklandin toimiston aloitellessa tiistaiaamuaan, on pääkonttori samaan aikaan lopettelemassa maanantaipäiväänsä. Yhteistä aikaa puhelinneuvotteluille oli siis neljänä päivänä viikossa parin tunnin ajan. Ei siis ollut suuri ihme, että Brian halusi saada itselleen yhdysvaltalaisia insinöörejä samaan toimistoon itsensä kanssa.

Nyt pois potkittuaan suomalaisella insinöörillä on ollut aikaa perheelle ja kesän odotteluun. Kesä tulikin tänne meille sopivasti juuri samana päivänä kun irtisanomisilmoitukseni. Eilinen päivä vietettiin Mission Bay Beachilla koko porukalla päiväunia nukkuen (huom. Vilho vieressä paitaani käärittynä)

täällä on juuri nyt koulujen lomat, joten ranta oli täynnä lomiaan viettäviä koululaisia joita tässä tiiraillaan:

Vesi on vielä kylmää, mutta silti ranta oli täynnä uimareita. Me kävimme vaan kastamassa varpaita

Rannalla syödyt jäätelöt houkuttelivat Vilhoa kovasti ja pieni poika uteliaana yritti saada itselleenkin pientä makupalaa. Saatuaan viimein haukata pienen palan sitruunamehujäästäni, pettymys oli valtava: jääkylmää! "Ei pysty - on liian hapokasta" olisi Kola Olli tähän lisännyt.