Biologian lyhyt oppimäärä

Lukiossa en voi sanoa missään vaiheessa olleeni mitenkään erityisen ahkera tai millään muotoa hyvä oppilas. Lukion päästötodistuksessa ainoa kiitettävä numero taisi tulla psykologiasta ja muut numerot taisi sitten olla ”vähän heikompia”. Biologia oli sinänsä usein sangen mielenkiintoista mutta johtuen reippaasta asenteestani ja ahkeruudestani, minulle tyypillinen biologian numero oli 5 ja lukion päästötodistuksessakin biologian numero taisi olla 5 tai 6. Siksipä YO kirjoitusten reaalikokeeseen valmistautuessani katsoin parhaimmaksi keskittyä psykologiaan, filosofiaan, fysiikkaan ja kemiaan. Kuitenkin kun keväällä -98 reaalikokeen papereita käsissäni hypistelin ja olin kaiken suuren tietämykseni psykologiasta ja filosofiasta paperille siirtänyt, havainnoin että yllättäen biologian kysymyksissä oli jotain, mihin saattaisin jotain osata vastata. Hieman epäröiden kirjoittelin ja piirtelin paperille jotain enkä tiennyt alkuun että pitäisikö sitä vitosen biologian numeroillaan ja ilman mitään valmistautumista ryhtyä biologian kysymykseen vastaamaan. Koska aihe kuitenkin tuntui olevan lähellä sydäntäni, päätin käyttää puoli tuntia vastatakseni tuohon biologian kysymykseen. Reaalikokeiden tulosten tullessa sain todeta saaneeni biologian vastauksestani täydet pisteet. Keväällä -98 biologian kysymysten joukossa kun oli kysymys jonka aiheena oli lisääntyminen ja perinnöllisyys. Nyt siis näyttää siltä että olen toisen kerran elämässäni saanut täydet pisteet, kun aihe on ollut sama.

Niin kuin nokkelimmat blogimme lukijoista jo parin viikon takaisen merkintäni jälkeen osasivat päätellä, se matkaseurueemme raskaana oleva yksilö on Milla. Tuolloiseen blogimerkintääni tuli kommentti Tuusulasta, että raskaana ei voi olla ”vähän” tai ”paljon”, kun sitä vaan joko on raskaana tai ei ole.

Eipäs. Voipas. Olla vähän raskaana, se tarkoittaa sitä kun raskaana olo ei varsinaisesti millään tapaa näy päällepäin. Sen havaitsee siten, että perjantai-iltaisin kun istuskelen olohuoneessa tai parvekkeella hörppimässä oluttani, juo seuralaiseni alkoholitonta siideriä. Silti aamulla näyttää siltä, että siitä yhdestä omenalimpparista on tullut melkoinen krapula kun pää on vessanpöntössä. Se näkyy myös siten, että illalla elokuvaa katsellessa seuralaiselleni ei tule uni elokuvan puolivälissä, vaan jo alkuminuuteilla. Se myös näkyy siten, että kun päivän kiireiden johdosta ei ole ehditty ruokaa laittaa ja käydään vain kebab kioskilla hakemassa epäterveellistä pikaruokaa, alkaa kaverini itkeä kotona sitä, ettei annokseen kuulunutkaan ranskalaisia. Kyllä voi olla ”vähän raskaana”, kyllä minäkin biologiasta jotain tiedän, kysykää vaikka YO kokeiden tarkastajilta.