Fush and chups

Suomesta käsin pohtiessa Uuteen Seelantiin muuttoa, oli keskeisempänä mielikuvana maasta lähinnä luonto, ihmiset, meri, maatalous ja Kiwien omituinen aksentti. Uudessa Seelannissa käyneiltä olin ohimennen kuullut hauskasta aksentista ja myös joidenkin TV sarjojen kautta olin täkäläisten ihmisten puhetta kuullut. Suurin osa Uusi Seelantilaisista on Englantilaistaustaisia, joten alkuperäiskieli josta paikallinen aksentti on muodostunut, on toki brittienglanti. Muutaman vuosisadan kuluessa, eristyksissä maapallon toisella puolella ollessaan paikallinen väestö on kieleen saanut ihan värikkään oman leimansa luotua.
Uuteen Seelantiin virtaa jatkuvasti lisää väestöä kaikista englantia puhuvista maista ja Aasiasta, joten kunnon Kiwi aksenttia puhuvia ihmisiä täällä ei ihan kovin helposti edes tapaa. Lähes kaikki paikalliset ihmiset jotka tunnen, ovat syntymänsä jälkeen tänne muuttaneita ja täällä syntyneistäkin lähes kaikki puhuu melko normaalin kuuloista englantia. Vahvempaa paikallismurretta puhuvia löytyy enemmän maaseudulta, mutta Wellingtonissa majaillessamme talon omistanut rouva puhui kyllä sangen vahvaa Kiwi aksenttia. Selkeimmin kiwien aksentin havaitsee vokaalien lausumisesta, ne kun toisilla toisinaan kuulostaa kaikki vähän samanlaisilta. Vahvaa Kiwi aksenttia puhuva lausuu esim i:n vastaavasti kuin muu englantia puhuva maailma lausuu u:n ja e:n paikalliset lausuvat kuten muualla lausutaan i.

Mitään ihmeempiä ongelmia englannin kielen kanssa täällä ei kuitenkaan ole ollut. Itselläni kommunikointiongelmia ei missään vaiheessa ole ollut ja Millakin on englannin kurssiensa kautta pikkuhiljaa rohkaistunut niin, että suoriutuu ihan sujuvasti päivittäin kommunikoinnista englannin kielellä. Tammikuun alussa, Northlandissa kierrellessämme oli oikeastaan yksi ainoa pieni sekaannus kommunikoinnissa Pak ’n Saven kassalla kun ostoksia luottokortilla maksaessani kaupan kassa kysyi

Do you want to sign the receipt or…?

johon minä että

“mmm, I’d like to use my pin (number)”

Ilmeisesti kuitenkin olin tuon numberin lausunut niin hiljaa että se jäi myyjältä kuulematta ja siksipä kassa ymmärsikin että olin vastannut

”I’d like to use my pen”

..koska paikallinen ihminen lausuu e:n vähän niin kuin iinä.

Kaupan kassa katsoi minua pitkään ja piti minua todennäköisesti yhtä tyhmänä kuin minä häntä. Myyjä odotteli että minä kaivan taskustani sen oman kynäni jolla haluan kuitin allekirjoittaa ja minä odottelin että myyjä antaa sen luottokortin lukulaitteen että voin syöttää PIN koodini.

Myyjä siis kysyi että ”haluatko allekirjoittaa kuitin vai…” johon minä hänen mielestään vastasin ”mm, haluaisin käyttää kynääni”

Sekavaa, eikö?

Siitä tilanteensa kuitenkin selvittiin kun itse lyhyen odottelun jälkeen ymmärsin myyjän odottelevan minun allekirjoitustani.

Ensimmäisen parin kuukauden aikana Peter myös ajoittain piti meille koulua täydellisestä brittiaksentista (jota emme tietystikään ole oppineet). Peter puuttui esimerkiksi johonkin Millan lausumiseen koska se ”kuulosti liian irlantilaiselta” – ja sehän oli Englantilaisen mielestä huvittavaa. Myös minä olen saanut koulutusta esimerkiksi siitä, miten lausuin sanan ’iron’ virheellisesti puhuessani thriatlonista (”iron man competition”). Kun jokaisen englantia puhuvan pitäisi Peterin mukaan tietää että sanassa ironic r lausutaan selvästi, mutta sanassa iron r jää täysin pois ja on kuulijan vastuulla ymmärtää puhutaanko raudasta vai ionista. Ja tässä ei tietysti ole mitään logiikkaa, se vaan olisi pitänyt tietää. En tiennyt.

Mitään ihmeellistä täällä ei olekaan viime viikkoina tapahtunut. Rangitoto odottelee tuossa lyhyen laivamatkan päässä että kävisimme kipuamassa sen päälle ja tutkimassa sen kraateria, mutta koska viimeisen parin viikonlopun aikana ei mitään ihmeellisen kaunista säätä ole ollut niin matka on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Viime viikolla oli mukavan aurinkoista perjantai-iltaan asti mutta siitä eteenpäin oli annettu myrskyvaroitus ja varoitus rankkasateista, joten koko tämä viikonloppu vietettiin vain kotosalla. Sitten kun seuraavan kerran viikonlopulle osuu aurinkoista säätä, niin Rangitoto kutsuu. Paikallista säätä voi suomesta käsin ihmetellä vaikka täältä.

Tähän tekstiin ei nyt mitään hyviä kuvia ollut, mutta kuva-arkistoamme kaivellessa löysin kuvan Skytowerista. Skytower on tosiaan Aucklandin tunnetuin rakennus joka näkyy melkein kaikkialle ja juuri tällä hetkellä katselen maston valojen vilkkumista makuuhuoneemme ikkunasta. Tässä Skytowerin peilikuva.