Työpaikkani muutti uuteen toimitilaan pari kuukautta sitten ja nyt uusi toimisto alkaa tuntua jo tutulta. Pitkän odottelun jälkeen myös uudet suihkutilat valmistuvat toivottovasti ensi viikolla, jonka jälkeen järjestelmätestaus ja satunnainen töihin pyöräily tuntuu hieman mukavammalta kun pääsee peseytymään. Kuukausi sitten, kun Sri Lankalainen Sarvendra muutti Australiaan, toimistolla pidettiin perjantaina lyhyet grillailuiltamat. Vanhan toimiston biljardipöydästä hankkiuduttiin eroon ja toimistolle hankittiin grilli. Yllättäen grilli on jaksattu kantaa pihalle sen jälkeen useampana perjantaina ja joskus keskellä viikkoa. Tässä parin viikon takaisia grillailutunnelmia toimiston etuovelta,

Kuvassa Steve, Alsdair ja Remy joista kaksi edellä mainittua yleensä aktiivisimpana grillailuun osallistuvat itseni lisäksi.
Kuukausi sitten toimistolla aloitti puoliksi Walesilainen, puoliksi Etelä-Afrikkalainen Hamish, joka muutti Lontoosta Aucklandiin ja odottelee parhaillaan vaimonsa tänne saapumista. Viime viikolla Hamish yllätti keskellä päivää käymällä WC:ssä vaihtamassa omituiset tamineet päällensä ja ilmoittamalla että joutuu pitämään tunnin tauon, koska lähtee Sylvia Parkiin tanssimaan. Harrastus on nimeltään Morris Dance (vapaana Suomennuksenani Mauri Tanssi), joka on käsittääkseni jonkinlainen Englantilainen kansantanssi. Tuntuu jotenkin vieraalta, mutta sinänsä ihan hauskalta ajatukselta, että vieraassa maassa kaksi viikkoa asuttuaan on jo ehtinyt aloittamaan noin tiiviin tanssiharrastuksen. Harrastuksen, jonka vuoksi ottaa keskellä päivää töistä vapaata lähteäkseen esiintymään paikalliseen ostoskeskukseen. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen ilmeisesti?

Miltä kuullostaisi, jos millä tahansa suomalaisella työpaikalla uusi työntekijä kohta aloittamisensa jälkeen kertoisi, että "tänään on pakko pitää vapaata kun menen Ideaparkiin kansantanhuesitystä pitämään". Ei siinä mitään vikaa toki ole, ei vaan kuullostaisi kovin suomalaiselta suhtautua tanssiharrastukseensa vastaavalla antaumuksella.
Tällä viikolla päätin aloittaa jonkinlaisen liikuntaharrastuksen ja hankin jäsenyyden kotimme lähellä sijaitsevan ASB Stadiumin kuntosalille. Ensimmäisen viikon aikana tuli kuntoiltua kolme kertaa, ensi viikolla lisää. Kuntosalilla on välineet kokolailla vastaavat kuin suomalaisilla kuntosaleilla. Jäsenet leimaavat itsensä sisään kulkukorteilla, mutta kuitenkin kaikki asiakastiedot säilytetään paperilla. Tänään sitä juuri hämmästelin, kun minunkin kansioni työnnettiin isoon lukolliseen kaappiin.
Tänään aamulla töihin mennessä kävin tapaamassa lääkäriä paikallisella lääkäriasemalla, Milla kun hankki meille perhelääkärin viikon aikana. Lääkäriasema on pieni, hoitovälineet ynnä muut ovat kokolailla vastaavia mitä suomalaisella lääkäriasemalla voisi kuvitella näkevänsä, mutta kaikki asiakastiedot säilytetään paperilla. Tänään sitäkin juuri hämmästelin, kun meidänkin kansiomme työnnettiin isoon pyörivään mappihyllyyn.
Vaikka Uusi Seelanti monessa suhteessa on teknisesti lähes samalla viivalla Suomen kanssa, on joissain asioissa pientä jälkeenjääneisyyttä havaittavissa. Kaikki hoitovälineet ja muut, joilla jotain merkitystä on, on kyllä viimeisen päälle, mutta modernit tietojärjestelmät eivät ole varastaneet ihmisiltä töitä esimerkiksi juuri asiakastietojen käsittelyssä. En siten tiedä, olisiko tällä jotain yhteyttä paikalliseen työttömyyteen. Lehdissä talven aikana uutisoitiin työttämyyden valtavasta kasvusta ja siitä, kuinka yhteiskunta ei kestä räjähdysmäisesti kasvavaa työttömyyttä. "Räjähdysmäisesti kasvaneista" työttömyyslukemista huolimatta työttömyysprosentti täällä on pienempi kuin suomessa parhaina nousukauden vuosinakaan. Syitä siihen voisi moni moni päättäjä pohjoisella pallonpuoliskolla pohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti