Märkä rätti vasten kasvoja

Kesä etenee vauhdilla ja viimeinenkin vierailijamme palasi Suomeen edellisviikolla. Uusia vierailijoita joudummekin odottelemaan sitten kaksi viikkoa. Kesä on ollut lämmin, mutta ehkäpä hieman sateisempi kuin edelliskesä. Tasaista 25 asteen lämpöä on luvattu ainakin seuraavaksi kymmeneksi päiväksi, eli lämmintä säätä on luvassa lähipäivillekin.

Pari viikkoa sitten kävimme katsomassa Piha Beachia, joka vuosi sitten tänne tullessamme oli melkeinpä ensimmäinen kohde jossa vierailimme.


Pihalla oli kuitenkin sen verran paljon väkeä, että suunnistimme viereiselle Karekare beachille, jonka ympäristössä Piano-elokuva on kuvattu. Jos ette ole nähneet niin kannattaa katsoa!

Waitakeren "sademetsistä", kulkeutuu pienien purojen mukana vettä länsirannikolle ja yhdessä pienessä purossa on pieni vesiputous joka näkyy Karekaren rantaan laskeutuvalle tielle



vesiputous taas jatkuu pienenä purona Karekaren rantaan. Kuumana kesäpäivänä aurinko lämmittää veden todella lämpimäksi. Rannalla vieraillessamme puron reunalla oli muutamia lapsiperheitä viettämässä päiväänsä aurinkovarjon alla.


Kantoliina on osoittautunut mainioksi apuvälineeksi Vilhon kanssa liikkuessa. Vaunujen kanssa rannalla liikkuminen olisi hieman hankalampaa, mutta kantoliinassa pieni poika kulkee helposti mukana



Melkeinpä koko länsirannikko on siitä eriskummallista, että rantojen hiekka on osittain tulivuorista peräisin olevaa laavahiekkaa. Tästä syystä rantojen hiekka on tummanruskeaa, osalla rannoista melkeinpä mustaa. Nyt kokemuksen viisaampana voin kertoa, että mustalle hiekalle ei kannata mennä kuumana aurinkosena päivänä paljain jaloin kävelemään. Tästä kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen hiekasta. Karekaren rannan hiekka on suurimmaksi osaksi tuollaista tummanruskeaa, mutta hienompi musta laavahiekka erottuu seassa melko selvästi jalanjäljissäni.


Edellisviikonloppuna Mission Bayn rannalla olisi ollut Jazz & Blues festivaali. Sinne mekin yritimme suunnata, mutta rantakadulla ruokailtuamme jouduimme toteamaan, että meteli oli pienimmälle tiimin jäsenelle liian kova. Jäi festivaalit suosiolla väliin.


Vilho on onneksemme osoittanut omaavansa vallan mainiot ruokahalut, sekä unenlahjat. Viime viikolla kotonamme kävi kätilö mittailemassa jälkikasvuamme ja neliviikkoisen pojan mitoiksi tuli 61,5cm ja 5600g joka kätilön mukaan on paikallisen neuvolan isokokoisin eurooppalaistaustainen lapsi. Yöunetkin ovat alkaneet maistua yllätävän hyvin, viime yönä yhtäjaksoista unta kertyi peräti 7,5 tuntia joka tämän ikäiselle pojalle on kai sangen hyvä saavutus. Pitää toivoa että ruokahalut ja unenlahjat säilyvät tällaisena vielä tulevaisuudessakin. Välillä päiväsaikaan Nukkumatti pitää otteessaan liaankin tiukasti. Poika ei tahdo herätä unestaan sitten millään. Joskus väsynyttä Vilhoa pitääkin päiväsaikaan herätellä kuuden tunnin unien jälkeen märällä rätillä, että unta riittäisi vielä yöksikin.




Märkä rätti vasten kasvoja herättää kyllä unisemmankin kaverin!