Salmi yuck!

Millan vanhempien mukana meille tuli pari Fazerin suklaalevyä ja pari pussia salmiakkia. Sattumalta juuri pari päivää ennen Millan vanhempien tuloa, kolleegani Beau kyseli suomalaisesta erikoisesta karkista nimeltä "Salmiac". Hän oli kullut salmiakista jostain kautta ja googlaillut esiin sivuston nimeltä salmiyuck.

Vein pari pussia erilaisia salmiakkeja töihin Beaulle ja muille maistettavaksi. Beau sylki toisen salmiakin pois mutta toisesta tuotteesta sanoi sen olevan ihan siedettävä. Remy ei halunnut maistaa ollenkaan, mutta hajun perusteella lupasi viedä lapsilleen ja kertoa että pohjoisessa suomessa lapset saavat vain tällaisia karkkeja. Hamish ja Celine oli kuullut jo salmiakeista eivätkä halunneet maistaa. Dirk kehui karkkeja tosi hyviksi, mutta ei siksi että olisi niistä pitänyt vaan siksi, että saisi Paulin maistamaan. Paul maistoi yhtä tuotetta ja totesi, ettei lainkaan hullumpaa. Lupasi palata hetken päästä toista maistamaan. Parin minuutin päästä Paul kuitenkin ystävällisesti ilmoitti, että ei taida halutakaan maistaa niitä toisia. Dirk myös arveli suomalaisten hoikkuuden (??) johtuvan karkeista, joita maassa myydään. Sain syödä melkein kaiken itse.


Tyypillinen työpäiväni Zephyrin toimistolla alkaa aamulla yhdeksän aikaan. Iltapäivisin monesti viivyn työpaikalla hieman liian pitkään, vaikkakin yritän itse kellosta tarkkailla etten tekisi kuin kahdeksan tunnin työpäiviä, täällä kun ei ylitöistä korvata mitään.

Viime aikoina olen tehnyt toisinaan myös järjestelmätestausta. Tai minä en oikeastaan testaustyötä tee, toimin vaan koe-eläimenä testaajille. Testaus useimmiten suoritetaan kuntopiirin ja hölkkäyksen muodossa. Mielestäni ei ole lainkaan hullumman kuuloista käydä työpäivän aikana lenkillä ja saada siitä vielä palkkaakin.

Viimeisimpänä markkinoille saatuna tuotteena järjestelmästämme on kehitetty oma versio koirille (kyllä, koirien fysiologiseen joukkomonitorointiin) ja paremmin armeijan varusteiden kanssa toimiva versio. Tässä Steve sovittelemassa armeijan varusteita ja reppua antureidemme kanssa.

ja tässä taas Chrisin vanhempien koira Lucy. Järjestelmä on enemmänkin (kai) pelastuskoirille tarkoitettu, mutta ensimmäiset testaukset joutui tekemään labradorin noutaja Lucy. Hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen siihen, että ylle puettiin nämä varusteet:

Tässä taas yksi suomalainen hölkkäämässä juoksumatolla armeijan varusteita yllään ja 25kg painot repussa. Melko raskas askel, jonka videoltakin havaitsee, johtuu tosiaan siitä että varusteineen kaikkineen vaaka näytti 130kg ennen testauksen aloittamista.
Videosta käy myös ilmi, miltä järjestelmä suunnilleen näyttää. Monitoroitavia henkilöitä (tai myös koiria nykyään) voi olla 1-64 kappaletta, järjestelmällä tallennetaan syke, henkitystiheys, ihon pintalämpötila, kiihtyvyys, asento sekä viimeisimmillä lisälaitteilla myös verenpaine ja veren happikylläisyys. Tallennetun datan perusteella analysoidaan monitoroinnin kohteen tilaa ja kuntoa.

Testauksessa on käynyt ilmi, että minulla on ihan poikkeuksellinen sydän. Yleiskuntoani ei varmaankaan mitenkään erityisen hyväksi voi kuvailla, varsinkaan verrattuna toimiston muutamiin säännöllistä liikuntaa harrastaviin työntekijöihin. Viime viikolla tehdyissä testauksissa pulssini kohosi selässä olleista painoista johtuen jo hölkkäysvaiheessa 170 paikkeille. Steve naureskeli, että noutaja tulee jo ennen kuin vauhtia kasvatetaan juoksunopeuteen. Viiden minuutin hölkkäyksen jälkeen oli vuorossa viiden minuutin juoksu omalla maksiminopeudella. Toimiston aiempi ennätys sydämen sykkeessä oli n. 190 paikkeilla, mutta minulla juostessa pulssi nousi kahteen sataan juoksun loppuvaiheilla enkä oikeastaan juoksun jälkeen kokenut olevani mitenkään täysin lopussa. Laskennallisen maksimisykkeeni pitäisi olla noin 185, mutta viime viikkojen testailujen perusteella se on luultavasti reilusti yli 200. Huomenna olen jälleen lähdössä töihin juoksuvarusteiden kanssa. Testauksen koekaniinina toimiminen on ehdottomasti viikon parasta antia.