Onnea Vilho, 1/4 vuotta!

Vilho täytti lauantaina 3kk. Aika rientää. Poika tuntuu kasvavan ja kehittyvän hurjalla vauhdilla. Vilho nukkuu edelleen hyvin, niin päivällä kuin yölläkin.





Tuntuu ihmeelliseltä ja etuoikeutetulta, kun pieni vauva nukkuu niin levollisesti. Ennen Vilhoa minä olen ollut melkoinen unikeko aamuisin. Kuten Markku ja vanhempani tietävät, menee minulta aamuisin yleensä jokunen tovi ennen kuin olen juttutuulella. Nyt Vilhon myötä on ollut helppoa löytää hyväntuulinen vire jo heti herättyä. Pieni poika sätkii koko kehollaan riemua, kun hänet menee aamuisin nostamaan ylös sängystään.



Vilho on kova poika juttelemaan. Hän saattaa kalkatella pitkät tovit lelukaaren eläimille, mutta parhaimmat jutut kerrotaan tietenkin äitille ja isälle.



Suosikki juttuja ovat pörinävitsit, joita meillä on kerrottu jo miltei kuukauden ajan. Huulien päristeleminen on siis pop!



Ja jos oikein hyvällä tuulella ollaan, laitetaan me lauluksi. Vilhon myötä olen oppinut huomaamaan, kuinka kivaa laulaminen on. Kai se on ollut sitä aina, mutta yleisön puutteessa, on tullut oltua hiljaa. Nyt tuon yhden suurenmoisen fanin myötä, täällä raikuu Peppi Pitkätossut ja Pienet Nokipojat päivittäin. Erityisen hauskaa laulamisesta tekee se, että poika yrittää usein laulaa mukana. Pääsääntöisesti meillä ollaan siis hyvällä tuulella. Illan tullen, kun pienen pojan väsymys kasvaa, alkaa nauru vaihtua kikatukseksi.




Silloin on parasta olla nopea, että ehdimme tekemään iltatoimet ennen kuin väsymys heilahtaa itkun puolelle.

Pojan päivät ovat alkaneet täyttyä liikkumisesta. Leikkimatolla ei enää pötkötellä passiivisesti, vaan jollain kummalla tavalla tuo itseään siinä nitkuttaa ees sun taa. Vatsalleen kääntyminenkin jo miltei onnistuu, valitettavasti se toinen käsi kuitenkin jumittaa edelleen väärässä paikassa. Liikkumista harjoitellaan ilmeisesti reippaasti myös yöaikaan, sillä poika löytyy aamuisin aina eri puolelta sänkyä kuin mihin se illalla laskettiin.

Kokoa pojalle tulee sellaisella vauhdilla, että vaunukoppa jäi pieneksi ja valitettavasti kaikki ne vaatteet, jotka kuvittelin etukäteen kestävän vaikka kuinka ja kauan.

Viime viikolla aloitimme Vilhon kanssa kerhon. Kaikki muut vauvat ja lapset olivat siellä Vilhoa paljon vanhempia. Vilho sai sieltä monta uutta ihastelijaa ja äiti mukavaa juttuseuraa.

Tätä poikaa on helppo rakastaa, onhan hän maailman suloisin pikku-ukko.



Viime viikonloppuna saimme nauttia kesäisen syksyisestä ilmasta. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmintä, mutta puiden väritys paljastaa vuodenajan jo vaihtuneen.



Laitetaan tähän loppuun vielä kuva meidän uudesta kodistamme ja sitä ympäröivästä maisemasta:





Voitte sitten joskus myöhemmin päästä sisällekin.