Perämoottorilla Polynesiaan

Joskus alkukesästä 1984 isovanhempieni mökille Petäjävedelle oltiin tilaamassa uutta aittaa mökin pihalle. Aitan pohjan valuun tarvittiin ahkeraa työvoimaa, joten minä matkasin kuuden vanhana mökille auttamaan talkoissa. Käytännössä työtehtäväni taisi pitää sisällään valun tökkimistä puutikulla ja puolialastomana ympäri pihaa juoksentelua.

Aitan pohjan valusta jäi sementtiä reilusti ylitse, joten ylijäämistä Veikko Parvikko päätti valaa uusia sementtilaattoja rantasaunalta laiturille, sekä myös portaiksi uuden aitan eteen. Mökin alta kaivelluista laudanpätkistä rakennettiin muotti valua varten ja niin saatiin aitan eteen portaat. Yhteen sementtilaattaan minä sain kirjoittaa nimeni ja vuosiluvun sekä painaa käteni ja jalkani kuvat laattaan. Siellä se sementtilaatta on tälläkin hetkellä mökin piha-aitan edustalla.

Ehkä tuona kesänä, tai sitten jonain toisena kesänä, mökin vanhassa perämoottorissa oli jotain pientä ongelmaa ja moottoria piti pariin otteeseenkin huoltaa ja korjailla. Kaikki yksinkertaiset korjaustoimenpiteet Veikko suoritti itse, mutta joissain ongelmissa turvauduttiin läheisen pienkonekorjaamon apuun. Yksinkertainen kaksitahtimoottori vaikutti pienen pojan silmiin isolta ja monimutkaiselta, mutta moottorin toimintaa selittäessään Veikko opasti, kuinka mikä tahansa monimutkainenkin laite on yksinkertainen ja helpompi ymmärtää kun sen pilkoo pieniin osiin. Jokaisen yksittäisen moottorin osan toiminta on itsessään melko yksinkertaista, vaikka pienistä osista muodostuva kokonaisuus kauempaa katsottuna saattaakin vaikuttaa monimutkaiseltakin.

Näin se asia taitaa olla, ei pelkästään perämoottorista, ruohonleikkurista tai vesipumpusta puhuttaessa, vaan elämässä yleensä. Asioita on helpompaa ymmärtää, kun tutkittavan asian tai esineen pilkkoo riittävän pieniin osiin.

Työurallani olen tähän asti ehtinyt mm. jakamaan postia ja aamulehteä, purkamaan rakennuksia, korjailemaan kopiokoneita ja tietokoneita, toimimaan opettajan sijaisena, toimimaan erilaisissa ohjelmistosuunnittelutehtävissä sekä viimeisinpänä suunnittelemaan fysiologisia monitorointijärjestelmiä sotilaille, ensiapuväelle, NASAlle sekä ammattiurheilijoille. Nyt kun ammatinvalintaani tarkemmin pohtii, on tekniselle alalle ajautumisella ja isovanhempieni luona vietetyillä kesillä varmasti jotain tekemistä keskenään. Vuoden 2009 alkupuolella olleessa työhaastattelussa osasin mielestäni sangen hyvin perustella sen, miksi juuri minä olen oikea henkilö nykyiseen työtehtävääni, miksi juuri minut pitäisi valita suunnittelemaan Zephyr Technologyn myymää teknologiaa. Työhaastattelussa esittämälläni itseluottamuksella on luultavasti paljonkin tekemistä petäjäveden mökin vanhan Terhi-perämoottorin kanssa. Ehkä sen Terhi-perämoottorin voimalla on tultu ainakin osa matkasta tänne puolelle maapalloa. Vähän niin kuin perämoottorilla Polynesiaan.

Nyt kun Veikko Parvikosta pari viikkoa sitten aika jätti, tuntuu sangen haikealta, kun en pääse huomisiin hautajaisiin paikalle. Siksipä esitän tätä kautta kiitokset niistä yhteisistä mökillä vietetyistä kesistä.

Tässä valokuva-arkistoistani löytynyt kuva mökin pihamaalta noin kolmekymmenen vuoden takaa


kuvan pojan piirteissä on havaittavissa selkeää yhdennäköisyyttä tähän pieneen poikaan: