Mr. Hankey, the christmas poo

Millan vanhemmat ja sisko vierailivat täällä muutaman viikon ajan, ristiäiset tuli pidettyä ja Aucklandia sekä lähiympäristöä tuli kierreltyä. Tästä syystä Vilho sai totutella turvaistuimessa oleiluun.


Turvaistuimessa ei kuitenkaan loputtoman pitkään ole mukava istuskella, joten välillä tyytyväisen pojan ilme muuttui vähemmän tyytyväiseksi ja silloin matkanteossa pidettiin pieniä taukoja.


Nyt arki on kuitenkin palaamassa elämäämme ja lähikuukausina vietämme rauhallista elämää kotosalla. Kotimme on muuten myös jälleen kerran vaihtunut. Tällä kertaa asustelemme Mission Bayssa pienessä kolmen huoneen asunnossa joka vaikuttaa oikein mukavalta. Uudesta kodistamme kuvia ehkäpä myöhemmin.

Viikkoa ennen pääsiäistä muu porukka suuntasi Taupon ja Rotoruan suuntaan, minä taas olin viikon töissä ja perjantai-iltana ajelin heidän peräänsä Coromandelin niemimaalle. Chilen maanjäristysten jäljiltä kaikkialla näytetään olevan varautuneita tsunamiin, Cathedral Coven parkkipaikallakin oli ohjeen tsunamin varalle paikoista, jonne korkeatkaan tsunamiaallot eivät ylettyisi


Cathedral Covessa vieraillessa sää oli jälleen kerran lämmin sekä aurinkoinen ja maisemat hienot kuten aina


tässä Cathedral Coven rantahiekalla yritän imitoida siskoni Facebook- profiilikuvaa.


tässä taas itse Cathedral Cove, tuollainen kolmion mallinen iso aukko kalliossa, jonka läpi pystyy kulkemaan hiekkarannalta toiselle


ja tässä muita kuvia samaisilta hiekkarannoilta




Vierailijamme poistuivat juuri ennen pääsiäistä ja pääsiäiseksi me suunnistimme tutustumaan tulivuoriin. Ensimmäinen kohde oli pohjoissaaren itärannikolla sijaitseva New Plymouth joka osoittautui kerrassaan upeaksi pikkukaupungiksi. Yleensä kaupungit Uudessa Seelannissa on jotenkin oudosti hieman epämääräisiä, sekavia ja vailla sellaista selkeää yleisilmettä. Positiivisen mielikuvan jättäneitä kaupunkeja ovat Napier ja itselleni myös pääkaupunki Wellington. Tähän joukkoon ja ehkäpä kaikkein mukavimmaksi kaupungiksi omalla listallani nousi New Plymouth, joka oli mukavan oloinen ja siisti. Ensimmäisenä mieleen tuli jostain syystä Jyväskylä, joka on keskisuomesta kiskaistu toiselle puolelle maapalloa, Taranaki tulivuoren viereen. Tässä katunäkymää New Plymouthin keskustasta




Uudessa Seelannissa (kuten varmaan muissakin Englantia puhuvissa maissa) tuntuu olevan yleinen tapa antaa rakennuksille nimi, joka useimmiten on myös esillä rakennuksen julkisivulla. This one was called Hooker's building, but we did not see any:


Ensimmäisenä iltana kävimme illallisella keskustan intialaisessa ravintolassa. Minä söin chicken vindaloota, Milla Chicken kormaa ja Vilho vasenta kättään. Kaikille maistui. Seuraavana yönä ja päivänä kävi ilmi että korma oli Vilholle ehkäpä hieman liian tulista pienistä vatsanväänteistä päätellen


Vilhoa on sanottu useammalta eri taholta kovin paljon minun näköiseksi, tässä kuvassakin olemme kuin kaksi marjaa

Itse syy New Plymouthiin tuloon oli kuitenkin Mt. Taranaki, joka tässä kuvassa taustalla.

Taranaki on yksi maailman symmetrisimmistä tulivuorista, reilun kahden ja puolen kilometrin korkuinen ja edellisen kerran purkautunut joskus 350 vuotta sitten. Taranaki näyttää kovin paljon Japanin Fujilta, ja siitä syystä Tom Cruisen tähdittämä Last Samurai onkin kuvattu New Plymouthin liepeillä. Liekö Uudessa Seelannissa mukavammat kuvausolosuhteet kuin Japanissa?

Maori-legendan mukaan Taranaki on aiemmin sijainnut keskellä pohjoissaarta, lähellä Ruapehua, Tongariroa ja Ngauruhoea. Taranaki hävisi kisailun kauniista Pihanga tulivuoresta Tongarirolle ja siitä syystä vaelsi pohjoissaaren länsirannikolle jonne jäi asumaan. Taranakin alueella on usein sateista ja sadepilvet peittävät vuorta. Tämä johtuukin Maori-legendan mukaan siitä, että Taranaki itkien suree menetettyä rakastaan.

Tässä Taranaki kaupungin keskustasta katsottuna


ja tässä taas motellimme pihamaalta nähtynä



Perjantaina ilma oli kaunis ja illalla oli mukavaa tallustella kaupungilla ja katsella maisemia


Lauantaina sen sijaan oli melkeinpä täyspilvistä ja Taranakia ei sitten näkynytkään enää. Tässä automme parkissa pilvirajan tuntumassa Taranakin rinteellä

tässä taas motellihuoneemme ei toivottu vierailija. Kaikenlaisia ötököitä täällä tuntuu riittävän aina kun ikkunan unohtaa hetkeksikin auki


tässä Mr. Hankey auton perässä vaipanvaihtoa odottelemassa. Ruskeassa paidassaan ja ruskeissa sukkahousuissaan Vilho hieman muistutti tuota South Parkin hahmoa.


Sunnuntaina suuntasimme kohti Ngauruhoea ja Ruapehua, jotka ovat pohjoissaaren keskiosan isoimmat ja tunnetuimmat tulivuoret. Ruapehulla toimii aktiivisesti laskettelukeskus, jonka toiminta aina toisinaan keskeytyy vulkaanisen aktiivisuuden vuoksi. Edellisen kerran vuori on purkautunut kunnolla vuonna 1995 kesken laskettelukautta. Matka New Plymouthista kohti Taupoa kulki "Unohdetun maailman maantietä" pitkin. Tie oli osittain hiekkatietä, matkalla oli paljon kukkuloita, jyrkkiä mäkiä, kapeaa tietä, vanhoja autoja ja yksikaistainen tunneli, jossa jonkun vastaan ajaessa pitäisi sitten varmaan pienemmällä autolla liikkeellä olevan ryhtyä peruuttamaan.


Maisemat on pohjoissaaren keskiosassa paljolti tämänlaisia. Niihin on vajaan puolentoista vuoden aikana tottunut jo siinämäärin, ettei maisemia ihmeemmin pysähdytty ihmettelemään


Ruapehun rinnettä ajettiin reilun 1600 metrin korkeuteen. Sieltä lähtivät tuolihissit laskettelurinteisiin, mutta koska sää oli kovin pilvinen, päätimme vain syödä hiihtokeskuksen ravintolassa. Tässä Vilho vetää päiväunia rinneravintolan pöydällä

tässä taas sama kaveri on hyväntuulisena valveilla

Tämä on Ruapehu, noin 2800 metrinen tulivuori joka on korkein Uuden Seelannin tulivuorista.

Tässä taas osittain pilvien takana Mt Ngauruhoe, joka on parhaiten suurelle maailmalle tuttu osastaan Taru Sormusten Herrasta-elokuvissa, jossa tämä tulivuori esitti Mt. Doomia.


Ruapehun rinneravintolan ulkopuolella näkymät kesällä olivat sangen karut. Pelkkää vuoren ulos syöksemää laavakiveä. Kaikki rakennukset vuoren rinteillä vaikuttivat jotenkin karuilta, yksinkertaisilta ja pelkistetyiltä. Ehkäpä siitä syystä että purkaus voi koska tahansa tuhota rakennukset? Miesten WC:n seinällä oli ohjeet kuinka tulee toimia purkauksen sattuessa. Pitää pysytellä pois kapeista solista joita pitkin laava virtaa alaspäin.




Viimeisen päivän vietimme Taupolla joka on Rotoruan lailla tunnettu vulkaanisesta aktiivisuudestaan ja Huka Falls vesiputouksesta. Huka falls on Uuden Seelannin "katsotuin vesiputous", mutta tuon nähtyäni voin kyllä väittää, että syy tuohon on ainoastaan siinä, että Huka falls on Taupon keskustan lähellä ja siksi putoukselle on helppo päästä. Putouksen korkeus ei varmaan ole viittä metriä enempää, mutta putouksessa liikkuva vesimassa on kuitenkin valtava. Tässä jetboat viemässä turisteja kastumaan putouksen lähelle.


Eipä tuo ollut kuitenkaan mielestämme yhtään mitään verrattuna Bridan Veiliin ja Marokopaan, joita viime vuoden puolella kävimme katsomassa.