Can do!

Uusiseelantilaiset tuntuvat olevan hyvin ylpeitä oman maansa menestyksestä ja uusiseelantilaisten "can do" asenteesta. Uusiseelantilaisille kun kuulemma kaikki on mahdollista. Maataloudessa Uusi Seelanti on tunnetusti hyvin menestynyt, moni suomalainenkin toisella puolella maapalloa ahtaa suuhunsa uusiseelantilaista lihaa ja hedelmiä. Mitään Nokian kaltaisia suuria menestystarinoita Uudella Seelannilla ei taida olla, mutta esimerkiksi autonavigaattorivalmistaja Navman on täältä, trendikäs lastenratasvalmistaja Mountain Buggy on uusiseelantilainen kuten myös Les Mills kuntosalien konsepti, Bungy hypyt ynnä muu extreme urheilu.

Tässä Kohimaraman rannalla joukko pieniä poikia omaa can do-asennettaan toteuttamassa. Pojilla oli oma pieni "katukahvila", myivät kadun varressa mehua, hedelmiä ja leivonnaisia.


Vastaavanlaisia hedelmäkauppiaita tuntuu täällä olevan katujen varsissa hyvin paljon. Vaikkapa opiskelijoiden on hyvä rahoittaa omia opintojaan myymällä kadun varressa hedelmiä pakettiautosta aina kun siihen aikaa riittää.


Mutta kuinka pitkälle uusiseelantilaisten can do -asenne on kansan sitten vienyt? Kuinka paljon uusiseelantilaisia tuotteita on tarjolla Suomessa? Mitenkä taas kooltaan ja asukasluvultaan melko paljon Uutta Seelantia vastaava Suomi, minkälaista can do asennetta Suomalaisilta löytyy?

Joskus viime vuoden alussa kahvia huoltoasemalta ostaessani havaitsin yllättäen, että kertakäyttöisen kahvikupin kansi oli tämän näköinen:


Huhtamäki. Muistan tuumailleeni, että johan on ihmeellistä kun kahvimukeja tänne asti tuodaan toiselta puolelta maapalloa. Edelliseen asuntoomme muuttettuamme, kerran siivouskaappia avatessani havaitsin, että sulaketaulussa luki "Enermet - Made In Finland"


Aucklandista löytyy useampia Iittalan ja Marimekon tuotteita myyviä liikkeitä. Patrician ja Peterin kirjahyllystä löytyi useampiakin vanhoja Muumi-kirjoja ja Muumi tuotteita näkee täällä muutenkin. Matkapuhelimista Nokia on luultavasti myyntikärjessä. Aucklandin satamassa ajellaan Kalmarin konttilukeilla, hisseissä ja liukuportaissa tuntuu jokapuolella lukevan KONE. Lisäksi on tietysti suomalainen paperiteollisuus. Taitaa olla maailmassa toinenkin maa, jonka kansalaisilla voisi olla syytä olla ylpeitä omasta can do asenteestaan. Toisella puolella maapalloa Made In Finland teksti lukee yllättävänkin monessa paikassa.

Uusiseelantilaista can do asennetta kuvastaa kuitenkin hyvin työnantajani Brian Russell. Uusiseelantilainen mies on asunut kymmenen vuotta sitten Britanniassa ja tehnyt töitä Nokialle, kunnes vuosituhannen alkupuolella päätti palata kotimaahansa. Toisen leivissä työskentely ei tuntunut mielekkäältä, joten Brian päätti perustaa oman yrityksen. Kuusi vuotta sitten Brianin vanhempien autotallista aloittanut yritys myy nyt joukkojen fysiologiseen monitorointiin suunniteltuja järjestelmiä mm. USAn armeijalle, palomiehille, urheiluseuroille jne. Siihen, että kuudessa vuodessa yhden miehen autotallifirmasta siirrytään USAn armeijan neuvottelypöytään myymään miljoonalle amerikkalaissotilaalle sotilaan fysiologiaa seuraavia antureita, tarvitaan melkoista can do asennetta.

*************************************

Tänään vietimme äitienpäivää kotona laiskottelun ja Hammerheads ravintolassa ruokailun muodossa. Ruoka oli herkullinen sekoitus kalaa ja mereneläviä. Vanilija korianteri kastike oli kerrassaan erinomaista, sitä yritetään jäljitellä ehkäpä ensi viikonloppuna kun ruokaa laitetaan.




Vilho on edelleen pääsääntöisesti vain aurinkoinen ja hyväntuulinen. Hoitopöydällä pötköttely on ehkä parasta, mitä Vilhon maailmassa on. Hoitopöydällä hymyillään silloinkin iloisesti, vaikka vaipat on täyttynyt ja vuotanut siinä määrin, että paita, sukkahousut ja potkuhousutkin ovat tahriintuneet.

Loppuun vielä videonpätkä, jossa pieni Vilho-poika esittelee omaa can do asennettaan. Kääntymisen Vilho oppi viime torstaina ja tässä kääntyessään katsoo ylpeästi kameraan "näittekste, kyl mä osaan"