Sairastuvalta päivää!

Tämä viikko on mennyt minun osaltani pääasiassa sängynpohjalla, peittojen alla makoillen. Minulla on ollut kuumetta ja yskää, joten mitään niin ihmeellistä emme ole touhuilleet.



Ilmeisesti Vilho on saanut äidinmaidon kautta vastustuskykyä, sillä hän on ollut koko viikon oma energinen itsensä.


Minne tahansa Vilhon laski, hän kääntyi välittömästi mahalleen. Ja koska poika ei vielä osaa kääntyä mahalta takaisin selälle, on äidin apua tarvittu non-stoppina. Jossain vaiheessa pienoisessa kuumehourussa jo ajattelin, että kohta teippaan tuon iloisen jumpparin patjaan kiinni. Älkää kuitenkaan olko huolissanne, ilmastointiteipin sijaan kaivoin kaapista särkylääkettä. Ja onneksi iltaisin Vilhon viihdytyksestä vastaa myös Isä.



Huone täyttyy pienen ihmisen kikatuksesta, kun isä tuo kasvot oikein lähelle ja sanoo nopeasti: "Jippi, jippi, jippi". Ja älkää kysykö, mitä minun hiuspantani tekee Vilhon päässä.

Tällä viikolla Vilho on selvästi alkanut hahmottaa maailmaansa myös pienten sormiensa avulla. Leluja retuutellaan entistä määrätietoisemmin.



Esineisiin tartutaan, niitä halutaan kosketella, tunnustella, rutistaa ja kiskoa. Aamuisin heräämme siihen, kun pienen herran sängystä alkaa kuulua iloinen kalkattelu. Nostamme hänet yleensä siinä vaiheessa väliimme. Aikaisemmin poika vain heilutteli tahattomasti käsiään välissä pötkötellessään. Nykyään pienet, pehmeät tahmakädet koskettelevat tutkivasti kasvojamme. Se on ihana tunne. Vähemmän mukava herätys on se, kun poika päättää kiskoa hiuksista.

Tänään oloni oli jo kohtalainen, joten päätimme mennä Kingslandiin katsomaan kerran kuussa järjestettäviä käsityömarkkinoita. Olivat sikäli todella mukavat markkinat, että käsitöiden tekijät istuskelivat kojujensa takana, kaupanteon lomassa töitään tehden. Mukaan tarttui kaikkea pientä. Vilholle ostimme kahdet veikeät hippikalsongit, joiden kokolapussa lukee 1 year. Luulisi olevan vähän kasvunvaraa, vaan eipä ole.

Kyseisissä pöksyissä lukee myös: "Nosey - clothes for little people by Tarja". Tekijä kertoi, että hänen vanhempansa olivat hänen odotusaikanaan matkustaneet Suomessa ja ihastuneet suomen kieleen ja suomalaisiin nimiin. Hassua, miten näitä pieniä, Suomeen kytkeytyviä tarinoita aina putkahtelee sieltä täältä, vaikka näin kaukana olemmekin. Vaatteiden lisäksi kotiimme halusi lähteä muutamia muita pieniä juttuja, kuten tämä pieni sydän ja pari korua.



Tuonne täytyy mennä uudestaan, viimeistään joulun alla.

Tässä vielä kuva tältä päivältä. Olimme ajamassa Titirangiin noutamaan netissä huutamaamme matkasänkyä, kun pienimmälle meistä tuli kesken kaiken nälkä. Onneksi Vilhon ravintolatoiveet ovat helppo täyttää. Auto vaan tien sivuun ja maitobaariin. Rintaraivarit siis selätetty! Huoh!


Vilholle hankittiin matkasänky kesäkuussa koittavaa Australian reissua varten. Olemme menossa sinne anomaan Vilholle Suomen passia. Nyt kun suomalaisilla on biopassit, täytyy jokaisen passinanojan käydä viranomaisen luona henkilökohtaisesti antamassa oma sormenjälkensä, jopa pienen vauvan. Lähin konsulaatti, jossa tuo sormenjälkikone on, löytyy Sydneysta. Kaiken kaikkiaan Vilhon passinhakuprosessi on ollut käynnissä jo jonkun aikaa. Aluksi meidän piti lähettää Vilhon syntymätodistus Wellingtoniin, jossa siihen lyötiin Apostille leima. Tämän lisäksi vaadittiin aidoksi todistetut kopiot meidän passeista ja Vilhon kastetodistuksesta. Nämä kaikki paperit lähetettiin sitten Sydneyyn, Suomen konsulaattiin, josta ne faksattiin Tampereen maistraattiin. Tällä viikolla saimme ilmoituksen, että Vilholla on nyt ikioma henkilöllisyystunnus. Tämän tiedon saatuamme Sydneyn konsulaatti lähetti paperimme meille takaisin, jotta voimme lähettää ne täällä Hollannin konsulaattiin, jolla on oikeus kirjoittaa meille lappunen, jonka avulla voimme matkustaa sitten passittoman lapsen kanssa Australiaan. Monimutkaista.

Onneksi Australian matkaan mahtuu byrokratian lisäksi myös paljon lomailua. Sydneysta lennämme lähelle päiväntasaajaa, Cairnsiin. Oleilemme siellä, ainakin osan ajasta, Markun työkaverin Alsdairin ja hänen vaimonsa luona. Tarkempia suunnitelmia ei ole vielä tehty. Pitäisikin käydä hakemassa kirjastosta lisää matkaoppaita. Krokotiilit, kengurut, koalat, värikkäät merenelävät ja tropiikki, kohta nähdään!