Kieroon kasvaneet

Vietettyämme vajaan viikon Te Anaussa, ajelimme eteläsaaren itärannikolle Dunediniin jossa vietimme pari päivää. Muutaman kaupungissa vietetyn päivän perusteella Dunedin on selvästi yksi mukavimmista Uuden Seelannin kaupungeista. Kaupungissa on yksi maan suurimmista yliopistoista ja siitä syystä suuri määrä opiskelijoita. Keskustelimme aamupalapöydässä majapaikassamme työskennelleen opiskelijan kanssa, joka kertoi että kaupunki on hyvin tiiviisti sidoksissa suureen yliopistoon. Asukkaista noin viidennes on opiskelijoita, ja kun tähän määrään lisää yliopiston henkilökunnan sekä yliopiston kylkeen muodostuneet pienyritykset, tuo yliopisto kaupunkiin lähemmäs puolet sen asukkaista.

Dunedin on täynnä vanhoja rakennuksia ja kaupunkikuva on hyvin erilainen kuin vaikkapa Aucklandissa. Kaupungista löytyy myös Guinnesin ennätysten kirjan mukaan maailman jyrkin katu (noin 19 astetta), Baldwin street. Tässä pari Baldwin streetillä seisoskelevaa kieroon kasvanutta suomalaista.

Dunedinin vieressä sijaitsevalla Otagon niemellä asustelee mm. pingviinejä, albatrosseja sekä paljon lampaita. Albatrosseja kävimme katsomassa, isoja olivat, mutta huonohkoista sääolosuhteista johtuen yhtään hyvää valokuvaa ei ole esittää. Tässä sen sijaan pari niemen suurilla ja jyrkillä nurmirinteillä oleillutta lammasta.

Dunedinistä jatkoimme matkaa kohti Oamarua. Matkalla kävimme ihmettelemässä Motueka Bouldereita, joukkoa meren rannalla olevia suuria pyöreitä kiviä. Tarkempaa tietoa siitä, miten ja mistä näin isot pyöreät kivet ovat rannalle tulleet ei tämän tekstin kirjoittajan tietoisuuteen ole vielä tullut.

Oamaru on tunnettu ennen kaikkea pingviineistään. Kylä oli pieni, rakennuksiltaan hieman Dunedinin oloinen taajama, jossa tärkeintä osaa näytteli pingviinit ja motellit. Pingviinit elävät pienessä yhteisössään kaupungin keskustan läheisydessä, viettäen yöt pikku pesissään ja päivät merellä. Pingviinit lähtevät merelle auringon noustessa ja palaavat pesilleen auringon laskun aikaan. Johtuen pingviini-shown myöhäisestä ajankohdasta, Vilho ja Milla jäivät motelliin sillä välin kun minä lähdin ihmettelemään lintuja. Hauskoja olivat, hyvin hauskoja!

Ennen rantautumistaan pingviinit kokoontuivat merelle parin sadan metrin päähän rannasta. Merellä linnut muodostivat pieniä parin kymmenen yksilön "lauttoja" ja rantautuivat muodostamissaan joukoissa hyvässä järjestyksessä. Jokaisen pienen ryhmän jokainen pikku pingviini piti pientä ääntä tiedotteekseen muille seurueensa jäsenille olemassaolostaan. Piipittävien pienten pingiinirykelmien seuraaminen oli yllättävänkin viihdyttävää ajanvietettä. Päästyään kiinteälle maalle, linnut pysähtyivät hetkeksi rannalle huilaamaan ja sukimaan höyhenpeitettään, jonka jälkeen alkoi kapuaminen pesäkoloille. Maanantai-iltana pingviinien kotirantaan oli jäänyt kaksi hyljettä, jotka aiheuttivat oman pienen näytelmänsä rantautumistapahtumiin. Linnut tuntuivat pelkäävän hylkeitä melkoisesti, vaikka kuulemma pingviinit eivät hylkeiden ruokalistalla olekaan. Pingviinien rantautumista katsellessa oli ehdoton valokuvauskielto, mutta säännöistä huolimatta rohkenin napata yökuvausmoodilla ilman salamaa pari kuvaa tapahtumista. Tässä toisena rantaan saapunut pingviinijoukko, joka kuvaa otettaessa katselee epäluuloisena hyljettä.

Kerättyään rohkeutta muutamia minuutteja, lintuparvi lähti jonossa juoksujalkaa kohti kotipesäänsä, kiertäen hylkeet kaukaa. Pesään päästyään pingviinit jäivät odottelemaan pesänsä sisälle seuraavaa rantautuvaa joukkoa ja seuraavien saapuessa pingviinit tulivat ulos pesästään "tervehtimään" seuraavia tulijoita. Kuten sanottua, pingviinien ihmettely oli mukavaa ajanvietettä, mutta Oamarun pingviinikolonna oli kuitenkin myös joutunut hieman markkinatalouden koneiston jäseniksi. Pingviineille oli rakennettu pieniä pesäkoloja, parempi kulkureitti merestä maalle, sekä pari sataa ihmistä vetävä katsomo - lipuista sai maksaa pari kymppiä. Aiemmin pingviiniyhteisö on elänyt samalla paikalla täysin luonnonvaraisena, mutta ilmeisesti joku on saanut hyvän bisnesidean kun turisteja on virrannut pingviinejä katsomaan. Valvottu ympäristö toisaalta suojelee pingviinejä liian uteiliailta katselijoilta, mutta silti osa luonnon ihmeiden viehätyksestä latistuu kun havaitsen jonkun tekevän luonnon ihmeellä rahaa. Hypättyäni takaisin autoon ja ajellessa kohti motellia, varoitusmerkki pingviineistä oli tarpeeseen:

oli noin puolesta metristä kiinni, etten ajanut tien yli juosseen, ilmeisesti muusta parvesta eksyneen pingviiniin päälle. Autoa pysäyttäessä ja kameraa esiin kaivellessa tuo pieni olento ehti juosta karkuun, mutta etäällä pingviinikatsomosta sattunut muutaman sekunnin törmäys pieneen pörröiseen luontokappaleeseen oli tietyssä mielessä paljon hauskempi kuin pingviinien tuijottelu katsomosta käsin tunnin ajan.

Tiistaina saavuimme Christchurchiin ihmettelemään syyskuisen maanjäristyksen tuhoja. Keskustan rakennuksista suurin osa oli pystyssä ja hyväkuntoisen näköisenä, mutta maanjäristyksen tuhot näkyivät kyllä ihan joka puolella. Monia katuja oli suljettu, sortuneita rakennuksia oltiin purkamassa ja uusia rakentamassa tilalle. Tässä muutamia otoksia keskustasta: