Odotetaan Kultaista Laivaa

Se miten ihminen muistaa asioita, rakentuu ihmisen puhuman kielen lisäksi erilaisiin muistiärsykkeisiin kuten ääniin, hajuihin ja makuihin. Itse muistan monia tapahtumia ja myös erilaisia tunnetiloja erityisen hyvin musiikin kautta.

Jostain 80-luvun alkupuolelta muistan vanhempieni Ladan ja automatkan. Olin matkalla isäni ja siskoni kanssa jonnekin ja kasettisoittimessa soi Edith Piafin Non, Je ne regrette rien. Matkan päämäärästä, ajankohdasta tai mistään muustakaan en juuri mitään muista, mutta aina kyseisen Edith Piafin kappaleen kuullessani muistan vaaleanruskean Ladan takapenkin ja aurinkoisen päivän.

Vajaa pari vuotta sitten lennolla Lontoosta Hong Kongiin heräsin uniltani jossain Samaran yläpuolella. Herätessäni olin äärimmäisen hyvällä tuulella ja täynnä suurta vapauden tunnetta. Vapaus töistä, harrastuksista, asuntomme remontoinnista ja kaikista arjen rutiineista. Juuri tuossa heräämisen hetkellä MP3 soittimessani soi Better. Nyt kyseistä Guns N' Roses kappaletta kuunnellessa pystyn edellen saavuttamaan tuon saman tunnetilan.

Moneen Uudessa Seelannissa tapahtuneeseen asiaan liittyy musiikki, jota olen kuunnellut. Vilhon syntymää varten ostin Musen The Resistancen, kun taas maahan saavuttuamme autossamme soi päivittäin Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan levy. Röyhkän ja Mattilan levyltä kappaleesta Odotetaan Kultaista Laivaa tulee ensimmäisenä mieleeni Christchurch ja autoretki sen kukkuloilla. Auringonpaiste ja kauniit maisemat, lampaat niityillä syömässä hieman auringon korventamaa ruohoa.

Matka Uuteen Seelantiin piti alunperin olla yhdistettyä seikkailua ja töiden tekoa, mutta loppuvaiheessa pieni Vilho-poika on kuitenkin noussut tämän seikkailun selvästi suurimmaksi asiaksi. Mitään kultaista laivaa (ainakaan sellaista mistä Kauko levyllään laulaa) ei tällä matkalla etsitty, mutta kävi kuitenkin niin että jostain aaltojen keskeltä vierellemme lipui tuollainen pieni kultainen jolla!

Koska Uusi Seelanti on nyt jätetty taakse, ajattelin kasailla lyhyen kuvakollaasin josta voi ihmetellä viimeistä kahta vuotta reiluun kymmeneen minuuttiin tiivistettynä. Taustalla Röyhkää ja Mattilaa, sekä Musea.