Lapsena, ennen kuin menin päiväkotiin, olin kotimme lähellä yksityisessä päivähoidossa Mimmi-tädin luona. Mimmi laittoi joka päivä itse ruokaa kaikille hoidossa olleille lapsille ja jotenkin hämärästi muistan (ehkä vanhempieni kertomusten kautta) kuinka pidin Mimmin ruoista, etenkin simpukkasalaatista. Kotona söin porsaanlihasta mieluiten läskit, koska se oli mielestäni paras osa lihasta. Seitsemän vuotta vanhempi
siskoni tosin yritti latistaa innostustani erilaisiin ruokiin kertomalla että simpukat on niljakkaan iljettäviä, läskiä ei voi syödä koska se on vastenmielistä ja mikä pahinta – lautasellani olevat pihvit on peräisin ihan oikeasta eläimestä; ne herkulliset läskit possu pihvissäni on peräisin ihan oikeasta pikku possusesta, joka nyt sattuneesta syystä ei enää röhki, kun on lautasellani. Muusta pelottelusta en niin välittänyt mutta tämä viimeinen tieto järkytti. Liha saatika sitten läski ei enää maistunutkaan hyvälle. Järkytyksestä toipuminen ei kai kuitenkaan kestänyt useita viikkoja ja liha ilman läskiä palasi lautaselleni pian. Kaikenlaiset merenelävät on aina kuulunut suosikkiruokiini ja moni pikku nilviäinen on päättänyt päivänsä minun suussani. Coromandelissa käydessämme
Black Jack Lodgen pitäjä muuten oli keräillyt sunnuntaiaamuna ostereita merestä ja jopa Milla uskaltautui maistamaan yhden osterin ihan elävänä.
Koska täällä asustelemme suuren meren välittömässä läheisyydessä, löytyy ravintoloiden ruokalistalta sekä ruokakaupoista kaikenlaista minulle maistuvaa. Jopa
Subwayssa on tarjolla Seafood special jossa mm. mustekalaa, rapuja yms. Sangen innokkaana ruoan laittajana päätin eilen käydä hakemassa lähikaupasta pari kiloa simpukoita ja kokkailla herkullista päivällistä. Tämä ruoka ei kuitenkaan maistunut kuin toiselle ruokakuntamme jäsenistä.

Tässä resepti:
pese ja puhdista simpukat, nypi
”parta” sekä kaikki pikkuloiset irti ja kuivaa simpukat. Paista salottisipulia sekä pari hienonnettua valkosipulin kynttä reilussa määrässä voita, lisää pari desiä valkoviiniä, hieman suolaa sekä pippuria ja täytä pannu simpukoilla. Parin minuutin kypsennyksen jälkeen nostele simpukat pois pannulta, lisää pannulle vielä hieman voita sekä jauhettua persiljaa ja kiehauta kastike nopeasti. Asettele kypsät simpukat sekä pari paahtoleipä- tai patonkiviipaletta lautaselle ja kaada kastiketta päälle. Helppoa ja hyvää!

Loppuun vinkki joka pikku kotikokille: Nyt jauhelihat pakkaseen ja lähimmän järven pohjasta järvisimpukoita noukkimaan!
Olen jo vähän oppinut paremmaksi eli siis vähemmän nirsoksi, mutta se on varmaan periytyvää, koska kummipoikanne on ihan samanlainen kuin mä lapsena. Tai ehkä minä vaan opetin sen hyvin :) Mutta en onnistunut opettamaan sitä toista.
VastaaPoistaKuten sanottu, vain se tieto että porsaankyljykset on peräisin ihan oikeasta porsaasta järkytti. Epäilisin että jossain vaiheessa olisin tuon ilman peloitteluitasikin kuullut toista kautta.
VastaaPoistaMuistan hyvin, kuinka järkyttynyt olit pikku porsaiden puolesta. En itse asiassa muista itsekään sympatiseeranneeni porsaita ennen sinun reaktiotasi. Nykyään syön possua erittäin harvoin :) Ja mieluiten luomuna, niitä jotka on saaneet imeä äidin tissiä säädetyn ajan ja kuopia itse ruokansa.
VastaaPoista