Elect the dead symphony

Juuri nyt pitäisi istua lentokoneessa matkalle kohti Tongaa mutta toisin kävi. Ehdimme lentokentän parkkiin asti, kun Air New Zealandilta soitettiin ja ilmoitettiin että lento on turvallisuussyistä siirretty aamuyhdeksäksi ja meidät lähetettiin takaisin kotiin nukkumaan. Tähän syynä se, että Tongan lähellä merellä on jo viisi päivää jatkunut vedenalainen purkaus joka sylkee taivaalle tuhkaa, pieniä kiviä ja mitälie. Lentoyhtiö ei (ilmeisesti) halua ottaa riskiä että lentäisi pimeässä ja kone saisi purkauksesta turbiiniinsa jotain sinne kuulumatonta, vaan nyt pitää odotella aamua. Aamulla Tongan lähellä oli myös iso maanjäristys josta annettiin tsunamivaroitus. Tsunamivaroitus kuitenkin annetaan aina kun tapahtuu vedenalainen maanjäristys, ihan vain varmuuden vuoksi. Aamun tsunamivaroitus oli peruttu pian sen jälkeen kun se annettiin.

Viime viikko sujui aika tiuhaan tahtiin Aucklandin keskustan ja North Shoren väliä ajellessa. Lauantaina oltiin siis keskustassa Pasifika festivaaleilla, sunnuntaina kävimme risteilemässä Waiheke Islandilla, maanantaina kävimme keskustassa konsertissa, keskiviikkona olin (ilmeisesti) tulevassa työpaikassani neuvottelemassa työsopimuksesta, torstaina ja tänään on etsitty räpylöitä, maskeja, snorkkeleita ja märkäpukuja tongaa varten. Täällä kesä on kohta ohi ja siksi kesätuotteet tarjouksessa. Molemmille meille maskit, snorkkelit, räpylät ja märkäpuvut maksoivat reilu sata euroa vaikkakin suurin osa ostettiin ihan sukellusliikkeestä ja pitäisi myyjän vakuutteluiden perusteella olla ihan hyviä tuotteita. Märkäpuvut tosin on surffauskäyttöön tarkoitettuja, eli ei sellaisia "oikeita" märkäpukuja, mutta kuitenkin. Tongalla ei lämpötilojen puolesta märkäpuvua tarvisi, kun meriveden pitäisi olla lähemmäs 30 asteista, mutta myyjä suositteli siksi että märkäpuku suojaa teräviltä koralleilta.

****************

Vaikka Uusi Seelanti on kaukana kaikesta, täällä näyttää olevan jatkuvasti jonkun ison artistin keikkoja. Ehkäpä siksi että Uuteen Seelantiin on mielenkiintoista tulla keikkailemaan. Christchurchissa kun yleisestä mielenkiinnosta tutkin ketä kaupungissa esiintyy, totesin että Iron Maiden soittaa ihan siinä asumuksemme vieressä. Siinä vaiheessa kun lippuja älysin kysellä oli jo ehditty myydä loppuun. Olisi sinänsä ollut hauska käydä katsomassa oliko samanlainen setti kun Tampereella viime kesänä. Aucklandissa soittaa ensi viikolla Coldplay ja Kings of Leon. Coldplayta olisimme menneet katsomaan, mutta kun kaikki halvat liput oli jo myyty ja ei viitsinyt 200 dollaria maksaa paremmasta paikasta. Toisaalta snorklailu Tongalla varmaan kelpaa korvikkeeksi Coldplayn keikasta. Viikko sitten näin lehdestä mainoksen Serj Tankianin keikasta joka ei olisi taustabändin tai System Of a Downin- vaan Aucklandin filharmoniaorkesterin kanssa. Teoksen nimeksi oli kerrassaan nerokkaasti annettu Tankianin soololevyn mukaan "Elect the dead symphony".
SOAD:n musiikki omassa kategorioinnissani sijoittuu jonnekin raskaamman puoleisen metallin ja melusaasteen välimaastoon, eikä vokalistin soolotuotanto siitä merkittävästi poikkea, joten päätimme jättää liput ostamatta. Lauantaina kuitenkin Patricia näytti meille television pääuutislähetyksen jutun jossa näytettiin kuinka poikansa David, joka soittaa käyrätorvea Uuden Seelannin sinfoniaorkesterissa sekä Aucklandin filharmoniaorkesterissa, treenaa kaupungintalolla Serj Tankianin kanssa. Kävi siis ilmi että Kayn perheen nuorin poika on tekemisissä tuon Armenialais-Amerikkalaisen rokkitähden kanssa. David ystävällisesti merkkasikin meidät vieraslistalle ja pääsimme puoli-ilmaiseksi eturiviin. Vieressämme oli jotain Armenialaisia ilmeisesti Tankianin tuttuja ja joukko Italialaisen kitaristin kavereita. Filharmoniaorkesterin esiintyessä ei varmaankaan orkesterin blondi, korkeilla koroilla kävelevä naisviulisti saa ihan samanlaista yleisön huomiota kuin maanantaina sai Italialaispojilta. Tässä parhaat otokset eturivistä. Kuvamateriaalia tuli varsin vähän kun saliin oli kameroiden tuonti ehdottomasti kielletty ja kuvaukseni keskeytettiinkin kertaalleen järjestysnaisen toimesta.

Yksi eturivin innokkaimmista faneista saattaa näyttää tutulta joillekin teistä:

Ennakko-odotukseni keikalle ei olleet mitään kovin suuret - hirveällä äänellä varustettu metallibändin laulaja, filharmonia orkesteri, piano ja akustinen kitara. Ei kuullosta houkuttelevalta. Tankian kuitenkin lauloi huomattavasti odotuksiani paremmin, parhaimmillaan jopa keskinkertaisesti. Ihan hyvin tuo siis toimi, voin suositella jos herra samanlaisella konseptilla jossain toisaalla sattuu esiintymään.

Uuden Seelannin sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja on muuten suomalainen 28-vuotias (!) Pietari Inkinen. Inkinen on nuoresta iästään huolimatta ammattilaisen maineessa ja paistattelee uutisissa kuulemma melko usein. Ja kun kerran saa päättää myös Aucklandin townhall:n konserttien vierailevista esiintyjistä, on tämän vuoden 15 vierailijan joukossa neljä suomalaista.

Viiden tunnin päästä pitäisi herätä ja lähteä takaisin lentokentälle. Ehkäpä pitäisi siis yrittää nukkua hetken.