Matkalla pohjoiseen

Monta kertaa kahden kuukauden matkan aikana on voinut ihmetellä säitä ja niiden vaihtumista täällä. Se mitä entinen kämppäkaverimme Louis sanoi, että yhden päivän aikana on mahdollista nähdä neljä vuodenaikaa, tuntuu joskus tosiaan pitävän paikkansa. Queenstownista Christchurchiin ajellessa näimme sään muuttuvan kymmenen minuutin aikana täysin pilvettömästä aurinkoisesta kelistä täysin pilviseksi ja sateiseksi sääksi. Tämä kuitenkin johtui vuoren ylityksestä, toisella puolella paistoi aurinko ja taivas oli pilvetön, toisella puolella oli täysin pilvinen taivas ja vettä satoi. Täällä ei olisi helppoa olla Juha Föhr.

Matkalla oli myös maatila johon pysähdyimme jättämään tyhjät pullomme kierrätykseen (täällä pullot, maitotölkit yms kierrätettävä jätetään aina erilliseen kierrätyskoriin, mitään panttisysteemiä ei ole), hevosen jätöksiä emme ostaneet vaikka myynnissä oli

Christchurchissa olin työhaastattelussa eilen, mutta jatkoimme matkaa kuitenkin heti Kaikouraan suunnitelmissamme palata pohjoissaarelle. Kaikourassa söimme taas kerran päivälliseksi Fish and chipsiä (jonka paikalliset lausuvat vähän niin kuin 'fush and chups'). Halvin ateria oli Christchurchissa 4,40 eli reilusti alle kaksi euroa (!!). Normaalisti maksaa jotain vajaa viisi euroa tuollainen rasvassa paistettu kala ja iso kasa ranskalaisia. Rannalla kalaa syödessä saa täydellä varmuudella kavereita

Auringonlasku rannalla oli kuvaamisen arvoinen




Lauantaiaamuna ajoimme Pictoniin josta lautat Wellingtoniin lähtevät. Pictonin kylä laivan kannelta näytti tällaiselta


Tässä maisemaa laivan kannelta


Lauttamatka eteläsaarelta pohjoiseen kesti kolme tuntia, mutta matkan aikana oli mahdollista kuitenkin nähdä molemmat saaret yhtäaikaisesti. Luulisi, että tuohon välille olisi mahdollista siltakin rakentaa, mutta laivayhtiöt tietysti ovat toista mieltä. Tässä kuvassa siis näkyy pohjoissaarta etualalla ja eteläsaarta taka-alalla.


Tässä pari mottia halkoja matkalla eteläsaarelle

Ja tässä pala Wellingtonin keskustaa laivan kannelta.


Nyt olemme siis matkalla pohjoiseen. Toivon mukaan en kuitenkaan ole vielä tulossa siihen tiettyyn ikään mistä Junnu Vainiokin lauloi, tai jos olenkin niin toivottavasti kaikki pelaa. Nyt olemme pari päivää Napierissa, 70000 asukkaan pikkukaupungissa pohjoissaaren itärannikolla. Maanantai-aamuna ajamme kohti Aucklandia.