Maorien markkinoilla

Viime lauantaina oli pilvinen ja hieman tuulinen päivä, joten mitään sen ihmeempää toimintaa emme yrittäneet järjestää, mutta päätimme kuitenkin suunnistaa Aucklandin eteläpuolella sijaitsevaan Otaraan jossa lauantaiaamuisin järjestetään markkinat. Lähialueella elää paljon Maoreja ja markkinat ovat sekä myyjien että asiakkaiden osalta lähinnä Maorien kansoittamat. Mukaan mahtui tietysti myös joukko aasialaisia, joita täällä tosiaan asuu todella paljon. Valkoihoisia emme itsemme lisäksi kovinkaan monta nähneet. Tarjolla oli erilaista rihkamaa, Maorien perinteisiä koruja, hedelmiä, grilliruokaa ja muutamia erilaisia performanssitaiteilijoita. Toiset parempia ja toiset.. no.. toisenlaisia. Ainoa esiintyjistä jolle me rahalahjoituksia teimme, oli vanha Maorimummo, joka pyöritteli sellaisia samanlaisia rytmisoittimina käytettäviä palloja, joita Mitai heimon showssa oli myös esillä. Mummolla oli ehkä 60 vuotta enemmän ikää kuin Mitai heimon naisilla eikä pallot oikein pysynyt käsissä. Varsinkaan siinä vaiheessa kun mummo havaitsi minun kuvaavan häntä. Ainakin yhden dollarin esiintyjä ehti päivän aikana ansaita.


Tarjolla oli erilaista grilliruokaa, esimerkiksi tällaisia joita emme itse maistaneet, mutta jotka ainakin näyttivät kokonaisina friteeratuilta makkaroilta, kun katselimme ihmisten niitä syövän.



Ja nykyään mistä tahansa missä on paljon ihmisiä, löytyy myös Perulaisia intiaaneja soittamassa ja myymässä levyään.


Täällä ruokakaupassa vihannekset ja hedelmät ovat jonkin verran, tai sitten melko paljon halvempia kuin suomessa. Heti ei tule mieleen muuta kuin tomaatit jotka ovat kalliimpia kuin suomessa. Asioidessani lähikaupassa muutama viikko sitten, havaitsin että yhdelle tomaatille tuli kappalehintaa 1$ (alle 0,50€), joka vaikuttaa siihen nähden täysin kohtuuttomalta että kiwi hedelmiä on halvimmillaan saanut tuohon hintaan kaksi kiloa. Otaran markkinoilla oli tarjolla paljon hedelmiä, joista osa näytti ihan tavalliselta markettitavaralta ja osa enemmänkin ihmisten kotipihallaan kasvattamilta. Vaikka täällä tosiaan talvella on joskus jopa melko kylmää, on ilmasto sen verran lämmin ja maaperä niin ravinnerikas että pomoni Paul kasvattaa takapihallaan banaaneja, feijoaa, sitruunoita, ynnä muuta. Tässä enemmän sellaisen markettitavaran näköisiä tuotteita ja lähi-idän asiakkaita


Aamupalamme jälkeisenä brunssina söimme grillattua lihaa, joka oli ihan hyvää, mutta sillä tavalla marinoitua ja maustettua ettei siitä varmasti osannut sanoa että mistä eläimestä se on peräisin.


Ne hedelmät, jotka näyttivät ihmisten kotipihalla kasvattamilta, olivat taas esimerkiksi tällaisia. Ruokakaupassa on tottunut siihen, että mandariinit ovat jotenkin standardikokoisia, mutta nämä mandariinit olivat lähinnä isojen mansikoiden kokoisia ja siksi niiden kuoriminen oli hieman hankalaa. Nämä olivat kuitenkin makunsa puolesta todella hyviä ja todella makeita.

********************

Muuta ihmeellistä viikonloppuna ei sitten tapahtunutkaan. Sunnuntaina kävimme keskustassa jossain taidenäyttelyssä ja lopun päivää lähinnä laiskottelimme. Työpaikkani muutti viime viikolla hienompaan toimistorakenukseen, joten tämä viikko on töissä ollut lähinnä tavaroiden järjestelyä. Se sopii sinänsä hyvin, että itse olen ollut kipeänä. Kyseessä on sangen todennäköisesti sikainfluenssa, koska samaan aikaan sairastunut Irlantilainen Steve ilmoitti tänään että oireiden perusteella hänen tautinsa on juuri sikainfluenssa. Itselläni on ollut lähinnä kovaa pääkipua, yskää, kurkkukipua ja selkä kipeä mutta pahemmalta kuumeelta olen välttynyt ja tänään uskaltauduin jo palaamaan töihin. Millaan ei ainakaan toistaiseksi ole onneksi tarttunut.

Steve oli tulevana sunnuntaina lähdössä USAan työmatkalle, mutta nyt tauti on perunut tuon matkan. Itse tulin myös kipeäksi ja lisäksi passini on jälleen kerran paikallisten maahanmuuttoviranomaisten käsittelyssä, joten Bostonista kotoisin oleva James lähetetään minun sijastani asiakkaan luo. Harmi, koska tuote, jota asiakkaalle ollaan menossa toimittamaan, on viimeisen parin kuukauden ajan ollut minun ja Steven työpöydällä. Minun sinne olisi kuulunut päästä! Asiakas on siis Yhdysvaltain armeija ja kohde olisi ollut harjoitusleiri jossain San Franciscon lähellä. Vaikka armeijan harjoitusleiri ei kiinnostavalta kuullosta, oli matka muuten järjestelty siten, että olisin ihan mielelläni tehtävän vastaanottanut. Steve kun oli saanut matkansa järjesteltyä niin, että lennot on sunnuntaina Los Angelesiin, josta matka jatkuu vuokra-autolla rannikkoa pitkin. Epäreilua.