Avaus

Joskus kesällä 2007 oli aurinkoinen päivä kääntymässä iltaan kun olimme kävelyllä Pispalassa ja jossain vaiheessa Pispankatua tuli puhe kaukaisesta tulevaisuudesta, siitä kun Milla joskus saa opintonsa päätökseen. Molemmat olivat sitä mieltä että ennen lopullista paikalleen juurtumista olisi kiva käydä jossain kauempana muutenkin kuin lomamatkalla, nähdä miltä elämä muualla näyttää. Tuntia myöhemmin kohteeksi oli valittu Uusi Seelanti tai Englanti ja myös työtilanteesta sekä asumiskustannuksista Uudessa Seelannissa oli jonkinlainen käsitys.

Suunnitelmat eteni hitaasti, yleisiä asioita selviteltiin pikkuhiljaa ja synttärilahjaksi saamani Lonely Planetin sisäkanteen Milla oli kirjoittanut "täällä ensi synttäreilläsi". Millan opinnot eteni vuoden 2008 aikana vauhdilla kohti loppua ja gradu siinä ohessa (sivuhuomautuksena: viimeisen vuoden aikana opintopisteitä reilu 120). Gradun kanssa taistelu on oma, pitkä ja tuskainen taistelunsa josta asianomainen voi itse kertoa tarkemmin, mutta kaikesta epätoivosta ja taistelusta huolimatta viereisessä huoneessa gradun lähettämistä valmistellaan juuri nyt. Millan opintojen ohessa ongelmaksi tuntui aiheutuvan viisumin saannin hankaluus. Millan viisumi tuli välittömästi, itse jouduin diabeteksestä johtuen odottelemaan viisumia elokuun alusta marras-joulukuun vaihteeseen. Elokuussa ennen kuin lähdimme Sveitsiin, olin lähettänyt viisumihakemuksen ja ehtinyt käydä myös terveystarkastuksessa jossa tutkittiin lähes kaikki mahdollinen mukaan lukien kuppatestit. Tämän jälkeen paperini pyöri Aucklandissa maahanmuuttoviranomaisten pöydillä ja mahdollisesti myös roskakorissa. Ehdin lähettää kymmenkunta sähköpostia ja soittaa kaksi kertaa Uuteen Seelantiin. Lopulta viisumi tuli lähes välittömästi kun Koskiklinikan ystävällinen lääkäri lähetti halutut tutkimustulokset uudelleen sähköpostilla. Seuraava syntymäpäiväni on ensi tiistaina jolloin lentomme laskeutuu Aucklandiin 13:05 paikallista aikaa. Millan vuoden takainen lupaus siis piti.

Valon alettua himmeästi kajastaa gradutunnelin päässä Millalle ehdoteltiin yliopistolle tutkijan kammioon asettumista. Itselläni taas oli vakituinen työ, oma asunto ja asuntolaina. Tästä huolimatta suunnitelma eteni kuten aiemmin oli päätetty. Olen muutama viikko sitten hyvässä yhteisymmärryksessä sopinut työsuhteeni päättymisestä ja tehnyt viimeisen työpäiväni uuden vuoden aattona. Kotimme vuokrattiin luotettavan ja mukavan oloiselle pariskunnalle, muutto tapahtui maanantaina ja nyt tilapäisesti majailemme Metsäkylässä Millan vanhempien nurkissa. Auton myynti osoittautui ongelmalliseksi koska joulukuussa ihmiset ei pode autokuumetta. Netti-ilmoitteluni ei tuottanut yhteydenottoja mutta Raumalla äitini ja siskoni luona vieraillessa sain idean tulostaa auton ikkunoihin myynti-ilmoitukset ja ajaa auton sinne missä ihmisiä on paljon liikkeellä. Auto seisoi jouluostoksillaan panikoivien ihmisten ihmeteltävänä Rauman Prisman pääovien vieressä, puhelin soi useampaan kertaan ja kaupat tehtiin samana päivänä. Nyt täällä Ylöjärven Metsäkylässä vain odottelemme H-hetkeä joka on sunnuntaina. Lennot Helsinki-Lontoo, Lontoo-HongKong, HongKong-Auckland kestää yhteensä 25 tuntia ja 40 minuuttia, välilaskujen odotuksineen siirtyminen pallon toiselle puolelle kestää vajaa 40 tuntia.

Muutamat lähtöämme ihmetelleet ovat kyselleet miksi Uuteen Seelantiin. Mitään yksiselitteistä vastausta ei varmasti ole olemassa, mutta vastakysymyksenä voi tietysti vaikka kysyä 'miksi jäädä Tampereelle?' tai 'miksi muuttaa Helsinkiin?'. Uusi Seelanti on varmaankin suomesta katsoen kaukaisin paikka josta voi olla mahdollista löytää oman alan työtä meille molemmille. Uuden Seelannin luonto, ihmiset ja maan eri väestöryhmien omat ja toisiinsa sekoittuneet kulttuurit vaikuttaa mielenkiintoisilta. Joskus vaan moottoritie on kuuma, joskus pitää lähteä merta edemmäs kalaan.