Home, sweet home

Hong Kongissa kaikki aika vietettiin lentokentällä. Kävi ilmi että koko lentokentältä ei löytynyt säilytyslokeroita (!!), joten kaupunkiin lähteminen olisi vaatinut että olisimme kuljettanut kamera- ja tietokonelaukkujen lisäksi kahta isoa käsimatkatavaralaukkua. Lisäksi Lontoosta tullut lento oli tunnin myöhässä joten päätimme vain odotella lentoasemalla. Toista kertaa elämässäni söin kiinalaista ruokaa kiinassa ja tälläkin kertaa tuntui siltä että suomessa se on parempaa. Lentoaseman hintataso oli hirveä verrattuna Heathrown hintatasoon. Heikon punnan ansiosta Heathrowlla esim Macbook maksoi 600e ja Macbook air vajaan tuhat euroa. Suomalainen saisi siis Macbookin halvemmalla jos ostaisi menopaluulennon Heathrowlle, kävisi ostamassa tietokoneen kentältä ja lähtisi samalla lennolla takaisin. Ainakin tuon Airin siis.

Hong Kongin kentällä soi koko ajan taukoamatta joululaulut. Vähän jäi epäselväksi onko joulu 2008 vielä käynnissä vai odottavatko jo tulevaa joulua. Kentällä jouduin myös mukanani olleiden insuliinien vuoksi tarkempiin tutkimuksiin. Parin työntekijän toimesta tentattiin mihin tarkoitukseen kuljetan suurta määrää lääkkeitä mukanani ja papereitani tutkittiin moneen otteeseen. Tilanteeseen oli kuitenkin etukäteen valmistauduttu ja muuta ongelmaa ei aiheutunut kuin pientä ylimääräistä odottelua. Aucklandiin saavuttiin aikataulun mukaan, tullista päästiin läpi helposti vaikka aikaa kuluikin.

Ennen asunnolle saapumista tuli paikalliset uimarannat kierreltyä läpi ja tehtyä muutenkin sellainen pienehkö nähtävyyskierros. Asunto on tosiaan tarpeisiimme ihan sopiva, pari huonetta, pieni olohuone ja kylpyhuone. Keittiö löytyy vain talon yläkerrasta yhteisistä tiloista, mutta eiköhän sitä jonkin aikaa kestä. Kun ensimmäiset englantilaiset teet oli keitetty, Peterin puhelin soi. Vähän aikaa Peter ihmetteli että onko se tosiaan hänen puhelimensa mutta vastasi kuitenkin. Soittaja kysyi minua. Puhelu tuli rahtifirmasta josta ilmoittivat että rahdit on noudettavissa Aucklandin kentältä tänään. Peter sanoi, ettei käytä juurikaan kännykkää koska puhelut on sen verran kalliita eikä muista milloin olisi puhelimeensa vastannut. Ei edes tiennyt minkälainen soittoääni oli. Nyt heti meidän tulomme jälkeen puhelin soi ja puhelu oli minulle.

Tämän päivän ohjelmassa ei varmaankaan ole muuta kuin rahtien haku ja paikalleen asettuminen. Skypeyhteydet testattiin kahteen kertaan heti kun koneen sain päälle, kuvayhteys Metsäkylään ja Raumalle toimi yllättävänkin hyvin. Samalla löytyi myös käyttötarkoitus Don Huonojen kappaleen "Hyvää yötä ja huomenta" säkeelle; Raumalla kello oli illalla yhdeksän, täällä taas aamulla kahdeksan.